Veteraanit pitäisi kutsua kuntoutukseen nykyisen hakumenettelyn sijaan, vaatii Kuusamon Rintamaveteraanien ja Kuusamon Sotaveteraanien puheenjohtaja Viljo Määttä.
Määttä puhui asiasta veteraaneille torstaina Kuusamotalolla.
– Kuntoutukseen pääsemisen tulisi olla veteraaneille mahdollisimman helppoa. Osa veteraaneista on niin sanottuja maan hiljaisia, jotka eivät pidä ääntä itsestään ja jäävät kuntoutuspalveluiden ulkopuolelle. Kuten tiedämme, osa veteraaneista ei kykene enää itse hakemaan kuntoutusta, hän huomautti.
Veteraanien eläke- ja kuntoutusasiat on saatu valtiovallan taholta ainakin jokseenkin hyvälle tasolle, Määttä sanoi. Vielä 1970-luvulla lakisääteistä kuntoutusta ei ollut, vaan kunnat ja kaupungit alkoivat määrätä veteraaneille kuntoutusta omista määrärahoistaan.
Kuntoutustoiminta laajeni kun valtio tuli 1977 kokeiluluontoisesti mukaan viiden miljoonan määrärahalla. Kuntoutustoiminta laajeni, kun laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta tuli voimaan 1. helmikuuta 1983.
Vuonna 1993 hyväksyttiin puolisokuntoutus osaksi veteraanikuntoutusta.
Rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain mukaan sotainvalidi jonka haitta-aste on yli 10 prosenttia eivät voi saada rintamaveteraanien kuntoutusta. Heille kuntoutus määritellään sotilasvammalaissa.
– Veteraanien ikääntyessä entistä yksilöllisemmän kuntoutuksen tarve lisääntyy. Kuntoutuksen tavoitteena tulee olla toimintakyvyn säilyttäminen niin, että veteraani selviytyy mahdollisimman pitkään itsenäisesti ja tukitoimien avulla omassa elinympäristössään.
Tällä hetkellä kuntoutusmuotoja ovat laitoskuntoutus, tuettu kotona kuntoutuminen ja avokuntoutus.
– Tavoittaako kuntoutus sitä tarvitsevia veteraaneja? Tärkeää olisi, että myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö ja veteraaniasiamiehet voisivat olla aktiivisesti käynnistämässä kuntoutukseen hakeutumista.
Määtän mukaan kuntoutusmäärärahoja pitäisi lisätä valtion budjettiin.
Tulevaisuuden haaste veteraanityössä on perinteiden jatkaminen, kun veteraanit ikääntyvät ja heistä aika jättää.
– Tammenlehvän Perinneliitto on käynnistänyt yhdessä Suomen Sotaveteraaniliiton kanssa perinnetyötä koskevan tulevaisuussuunnitelman. Taustalla on suuri muutos jota on kuvattu sanomalla, että olemme 2020-luvulle tultaessa siirtymässä veteraanikaudesta perinneaikaan. Perinneliiton perustamisasiakirjassa todetaan, että sotiemme veteraanien teot ja saavutukset sodan ja rauhan aikana ovat arvokas osa Suomen historiaa. Pienikin kansa voi puolustaa menestyksekkäästi itsenäisyyttään ja vapauttaan.
Koillismaalla yhteistyötä pitäisi tehdä Kuusamon, Taivalkosken ja Pudasjärven kesken. Kyseeseen voisi tulla yhdistyksen perustaminen.
– Perinnetyön tekeminen on suunnitteluvaiheessa. Kuusamossa tärkeimpänä näkisin perinnetilan tai perinnehuoneen saamisen ja kaikenlaisen materiaalin keräämisen. Tilaan voitaisiin sijoittaa veteraaneilta ja perikunnilta saatavaa materiaalia kuten asepukuja, puhdetöitä, kirjallisuutta ja audiovisuaalisia esityksiä.
Määttä puhui 31:ssa veteraanipäivässä Kuusamotalolla.
Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkit
Helinä Heiskanen, Lilja Hiltunen, Ilmi Huhtakangas, Linne Isopoussu, Iida Juuma, Kerttu Karjalainen, Mandi Klemetti, Tyyne Kortesalmi, Lempi Meskus, Aino Määttä, Inkeri Nevanperä, Oili Parkkisenniemi, Elma Pesonen, Elvi Pesonen, Saima Ronkainen, Pauli Rontti, Martta Talala, Hellin Tammi, Aura Tervo, Martta Tornberg, Taimi Tornberg, Aili Törmänen, Elina Törmänen, Salli Viitala, Hilma Väisänen, Martta Ylisoivio.
