Helena Matila helena.matila@koillissanomat.fi
Ajankohtaisessa kakkosessa parisen viikkoa sitten esitetyssä ohjelmassa käsiteltiin kehitysvammaisen aikuisen muuttamista omaan kotiin Liedon vanhalle verkatehtaalle.
Ohjelmassa tuli esiin, että kaikki taloyhtiön asukkaat eivät kehitysvammaista taloon naapurikseen halua. Oman mielipiteensä asiasta esitti muun muassa talossa asuva Taina, joka totesi ohjelmassa, että asuntojen jälleenmyyntihinta voi laskea kehitysvammaisten takia. Hän epäili, että kehitysvammaisten asukkaiden myötä ongelmat, kuten turvattomuus ja häiritsevä taksiliikenne talossa lisääntyisivät.
Mielipiteitähän saa esittää, mutta melkoisesta suvaitsemattomuudesta tai tietämättömyydestä kumpuava kommentti kiivastutti ymmärrettävästi ison joukon ihmisiä.
Nykymaailmaan tyypilliseen tapaan facebookissa perustettiin saman tien Ei Tainaa minun takapihalleni -ryhmä, jossa kritisoitiin mielipiteensä ilmaissutta naista. Ryhmän jäsenet eivät ymmärtäneet, miksi kehitysvammainen olisi ei-toivottu naapuri.
Ryhmän jäsenmäärä kasvoi räjähdysmäisesti ja muutamassa päivässä siihen liittyi yli 20 000 jäsentä.
Surkuhupaisaa kyllä. Kaikki suvaitsevaisuutta peräänkuuluttaneet ryhmäläiset eivät sitten niin suvaitsevaisia olleetkaan, vaan sivusto piti sulkea, koska osa naista kohtaan kohdistuneista kommenteista meni asiattomiksi. Virtuaalikivetyksen kohteeksi joutunut Taina ei ollutkaan ainoa, jonka sanomiset menivät tietämättömyyden tai huonon maun puolelle.
Suvaitsevaisuudesta on helppo puhua. Kuitenkin sen tekeminen todeksi todellisessa, jokapäiväisessä elämässä on ainakin toisinaan vaikeaa. Facebookissa on helppo olla täydellinen, mutta suvaitsevaisuus arjessa ei enää niin helppoa olekaan.
Ennemmin kuin julistautua suvaitsevaiseksi facebook-ryhmässä, kannattaisi sitä suvaitsevaisuutta ja toisen kunnioittamista tasavertaisena ihmisenä harjoittaa oikeassa elämässä. Siinä miten toisen kohtaa kaduilla, kaupassa tai kirjastossa, miten toisen huomioi vai huomioiko ollenkaan. Teot merkitsevät.