Pohjoisen pääkaupunki Rovaniemi ”kattaa” kulttuuria niin turisteille kuin paikallisillekin sesonkien mukaan. Tänä Kesänä Korundissa oli jälleen Reidar Särestöniemen värin ja valon loistoa. Nyt teemalla ”Yössä kukkii kummat kukat”. Näyttely tuo esille syyskuun puoleen väliin asti kokemuksellisia arvoja korostaen arktisen maiseman. Muun muassa kesäyön kosmisen valon, Suopursujen huumaavat kukinnat, Ruskan viipyilevän paletin ja huikean ensilumen tuntureilla.Toisille ensilumen tulo tuo toivon puhtaasta valosta, toisille taas hiipii talven ja lumen pelko. Särestöniemen Lapin maisemissa toistuvat joki, jänkä ja tunturit. Kuten näyttelyn kuraattori kirjoittaa, ”tärkein oli jänkä - se oli hän itse”.
Jälleen kerran ihastuin ja iloitsin ”Pohjolan Picasson” värin ja teeman vahvasta elämänhalusta ja rohkeudesta. Maalauksessa ”Porojen vaellus” - oranssit, keltaiset ja pinkit värit kulkevat hohdokkaina porotokkaan sopeutuen suon reunaa toistaen. Taustalla kieppuu kirkkaan vihreä puolikuu, samaa vahvaa vihreää väriä kuin maalauksessa ”Arktisia elementtejä”. ”Kevään helisevät värit” ja ”Suomu - Villen puutarha” tuntuvat tarjoilevan ihanan paratiisin, keskellä hallan panemaa maisemaa. ”Syksyinen pälvi” ja ”Talvipäivän kajo” leikittelevät violetinpunaisissa sävyissä ja tekevät talvestakin houkuttelevan ja kiehtovan vuodenajan.Koen yön kummien kukkien näyttäytyvän Lapin vuodenaikojen ainutlaatuisena lumona. Näkemisen kokemus avautui jälleen uusina elämyksinä. Luonto on lähellä pohjoisen ihmisen elinpiiriä. Täällä luontoon on helppo mennä ja siellä liikutaan paljon.Nykyisin elämää mullistavat mm näkemiseen ja kokemiseen liittyvät asiat. Näemme enemmän kuvia kuin koskaan. Kuvaamme enemmän kuin koskaan. Turistikuvat on oma lukunsa. Ennen matkoilla ostettiin viiri, postikortti tai poron kopara. Nyt otetaan selfiet.Pohjoisen tulevaisuus näyttää olevan vahvasti sidoksissa matkailuun ja turismiin. Yksisuuntainen informaatio paikkakunnan nähtävyyksistä turistin ja paikallisen välillä on kehittymässä vuorovaikutteiseen dialogiin, ei vähiten kuvien kautta. Turistit ovat mahdollisuuksien mukaan yhä suuremmassa roolissa muokkaamassa matkailun sisältöjä ja levikkiä, mm. paikkakunnalta otettujen kuvien kautta. Somessa kuvat kulkevat kauaksi. Minäkin haluan mieluusti selfien matkamuistoksi.
Äkkiseltään voi olla vaikeaa nimetä mielipaikka kotikunnassaan. Saati perustella valintaansa. Voisi kuitenkin kuvitella, että juuri paikalliset olisivat oiva ryhmä ”avata” paikkakunnan vahvuuksia ja luontoa vuorovaikutteisessa suhteessa vierailijoihin. Tulee mieleen Morottajan niemi tai Huutosalmi, jotka muinoin saivat nimensä vieraidenkin kulkijoiden huudoista saada venekyytiä vesien yli paikasta toiseen. Vastarannalle, kun sinne ei muuten pääse kuin huutamalla soutajaa veden toiselta puolelta.Nyt ei tarvitse taittaa matkoja jalan, mutta luonto vetoaa muilla tavoin. Kotipaikkani vahvuuksia tuumaillen, voisin ryhtyä tutkimaan luonnontilaisia hiljaisia alueita. Kuten soita, puronvarsia, pienvesiä, lintuvesiä ja harjuja. Niissä tuuli soi kauniimmin kuin missään muualla. Nämä maisemat voisivat olla kasvistoineen, eläimistöineen ja väreineen lähtökohtia kokemukselliseen luontomatkailuun. Vetovoimana luonnonvalo ja hiljaisuus.
Paula SuominenKirjoittaja on kuvataiteilija, asuu ja työskentelee Posiolla.