Maanantain Koillissanomissa oli uutinen Kuusamon kaupunkipyöristä, jotka on poistettu käytöstä niihin kohdistuneiden vahingontekojen vuoksi.
Idea ilmaisista kaupunkipyöristä ei Suomessa muusta Euroopasta puhumattakaan ole uusi ja ilokseni kuulin keväällä, että myös Kuusamoon tulee niitä.
Kauan ei iloa kuitenkaan kestänyt, kun puolet 20 kaupunkipyörästä oli kaupungin kehityspäällikön mukaan kateissa tai niin rikki, ettei niitä kannattanut korjata. Tämä kaikki alle kuukaudessa.
Koillismaan Osuuskauppa oli lahjoittanut kypärät kaupunkipyöriin. Pahin siltä saralta kuulemani juttu oli, kun kypärä oli löytynyt vedestä. Aika huono kalanpyydys muuten. Ja yksi pyörä on oletettavasti nähty lähellä Posion rajaa.
Tässä kohtaa on toki muistettava, että valtaosa tehdyistä kaupunkipyörämatkoista ovat olleet asiallisessa käytössä. En millään jaksa uskoa, että ilkivallantekijöitä olisi iso joukko, toivottavasti pieni mutta valitettavasti sitäkin näkyvämpi joukko.
Kaupunkipyöräkokeilu Kuusamossa maksoi kaupungille noin kolmisentuhatta euroa. Miksi kukaan haluaa vahingoittaa meidän kaikkien rahoilla hankittua omaisuutta, joka olisi kaikkien kaupunkilaisten käytössä ilmaiseksi? Mitä tyydytystä tällaisesta pahanteosta kukaan saa.
En tietenkään tiedä, keitä vahingontekijät ovat, mutta en todellakaan pidä heistä. Sen kuitenkin tiedän, että jos ja kun heidät saadaan kiinni, niin rangaistuksena voisi olla vaikkapa rikottujen polkupyörien korjaamisoperaatio tai katujen ja vapaa-ajanalueiden siivoaminen. Siis rehellistä työtä. Siinä oppisi arvostamaan meidän kaikkien yhteistä omaisuutta, joka ei ole tarkoitettu rikottavaksi vaan kaikkien kaupunkilaisten iloksi ja nautinnoksi.
Myös polkupyörien varastaminen tuntuu olevan joillekin harrastus, joskin se on etelässä levinnyt joidenkin ulkomaalaisten rikollisliigojen bisnekseksi. He tulevat maahan, toimivat nopeasti, myyvät pyörät ja häipyvät maasta.
Kesällä pyörävarkaudet yli kaksinkertaistuvat muuhun vuoteen nähden ja pelkästään Helsingissä ilmoitetaan viedyksi polkupyörä melkein joka tunti.
Nykyään poliisi ei välttämättä tutki pyörävarkauksia ollenkaan – silloinkaan, kun uhri löytää itse pyöränsä myynnistä nettipalstoilta. Lähinnä pyörä voidaan saada takaisin sattumalta jotakin toista rikosta tutkittaessa, kun pyörä löytyy kotietsinnässä varkaan kotoa.
Poliisi pystyisi selvittämään pyörävarkauksia esimerkiksi valvontakameroista. Se kuitenkin vaatii käytännössä sen, että rikospaikka ja -aika ovat tiedossa, teko on tapahtunut kameravalvotulla paikalla ja tekijä pystytään tunnistamaan.
Omaisuusrikoksista selviää yleensä noin yksi kolmesta, pyörävarkauksista vielä harvempi.