Alakerta | Salla Ulmanen / salla.ulmanen@koillissanomat.fi
Viime vuonna vuoden sanaksi valittu selfie eli suomeksi käännettynä omakuva on tänä päivänä sosiaalisen median hurmostrendi. Samalla se muuttaa tapaa viestiä ympäröivän maailman kanssa ja jopa tapaa tehdä politiikkaa. Tämän osoitti selfie-kuvista tavaramerkin itselleen tehnyt pääministeri Alexander Stubb, kun hän villitsi yleisöään ottamalla itsestään rennosti omakuvan, kuten Yhdysvaltain presidentti Barack Obama voitonjuhlassaan.
Iltasanomissa selfie riittää jopa juttujen sisällöksi. Iltasanomien verkkosivuilla linkki huutaa avaamaan jonkun julkimon selfien. Niitä varmasti availlaan, sillä julkkisten posekuvat kiinnostavat.
Selfie-kuvilla on myös kääntöpuoli. Yksilökeskeisessä ajassamme selfie käännyttää nimensä mukaisesti yhä enemmän itseen päin. Virtuaalimaailma ei myöskään vastaa todellisuutta, ja usein kuvat ovat iloisia, täydellisiä kuvia itsestä – ainakin suurelle yleisölle lähetetyt. Tämä voi ruokkia ulkonäköpaineita etenkin nuorilla tytöillä, jotka ovat selfie-kuvien ahkerampia käyttäjiä.
Omakuva ei tee kuitenkaan kenestäkään heti omahyväistä narsistia. Varmasti kuva voi auttaa myös arvostamaan itseä uudella tavalla. Pelottavaa siitä tulee silloin, jos kuvat alkavat määrittää liikaa identiteettiä, sillä teknologia muokkaa ihmistä.
Minä olen kehittyvän teknologian kanssa usein sormi keskellä suuta. Ostin kuitenkin jokin aika sitten älypuhelimen, ja koska minulle läheinen ihminen on kaukana, päätin kokeilla selfie-kuvaa. Olen kammonnut aina kuvattavana olemista, mutta tietyn hetken jakaminen toisen kanssa tuntui kivalta.
Yhteydenpito vanhojen välineiden kuten Skypen ohella virkistyi kummasti. Ehkä tämä ei olekaan niin paha juttu, mietin. En voisi silti kuvitella ottavani itsestäni kuvaa kovinkaan monelle ihmiselle.
Selfie-kuvat mukautuvat tämän ajan nopeasti vaihtuvaan digikulttuuriin. Vanhoissa valokuvissa on puolestaan jotain viehättävää ajattomuutta. Hetki on tarkoin mietitty eikä kuvia ole räpsitty ja poistettu sekunnissa.
Kuvan sanotaan kertovan enemmän kuin sanat. Omakuvissa on usein sama kaava: oma itse läheltä kuvattuna. Persoonallista? Selfie ei ehkä kerro tuhansia tarinoita, mutta se on oman aikansa kuva. Ehkä ne kertovat meille tarinoita kymmenien vuosien kuluttua – jos niitä enää on.