Voita ei riitä enää nokaretta puuron silmäksi saati, että sitä olisi joululeivontaan. Kahvipöydässä keskustellaan, missä kaupassa voipaketeista on viimeksi ollut havaintoja.
Onks tietoo, kysytään torin kulmilla. Norjassa pimeä voikauppa jo rehottaa netissä.
Pian ensimmäiset liikennöitsijät keksivät herättää henkiin vanhan perinteen 80-luvulta. Lähdetään joukolla rasvaretkelle Haaparantaan. Ennen lähtöä kannattaa tosin varmistaa saatavuus. Myös Ruotsi, niin kuin koko Skandinavia, on kärvistellyt voipulassa syksyn kuluessa.
Voipula kuuluu talven kummallisuuksiin, joiden luuli jo olevan kellastunutta historiaa. Muitakin kaikuja kuuluu menneiltä vuosikymmeniltä.
Yhä enemmän kuiskutellaan, että velkakriisistä pääsee ulos vain yhtä tietä, inflaation suotuisalla avustuksella. Inflaatiota on alettu kaipailla, koska rahanarvon laskiessa valtioiden olisi helpompi selvitä jättiveloistaan.
Kansalaisten mieliin on kuiskuteltu muistoa entisajan asuntolainoista, jotka tulivat maksetuksi kuin itsekseen.
Ruusuinen päiväuni, joka ei enää tule todeksi.
Vielä 70-luvulla lainakorot olivat säänneltyjä. Hinnat nousivat nopeasti, mutta palkat vielä nopeammin. Palkkojen noustessa lainanmaksu oli helppoa, sillä sääntelyn vallitessa korot eivät pysyneet inflaation tahdissa. Nykyään korkosääntelyä ei ole, ja sen vuoksi lainakorot eivät jää jälkeen inflaatiovauhdista. Lainaraha kallistuu.
Tavallisen koillismaalaisen kannalta nopean inflaation paluusta olisi pelkkää haittaa: eläminen kallistuu, eivätkä palkat pysy perässä, sillä niitä ei ole sidottu inflaatiokehitykseen niin kuin ennen. Palkat päinvastoin on sidottu pitkiin sopimuksiin. Kansalaisten säästöt hupenevat yhtä jalkaa rahanarvon kanssa.
Inflaatio on sitä, että tänä vuonna voipaketti maksaa 3,25 euroa ja ensi vuonna 3,60.
Inflaatiota haikaillaan jättivelkojen maksajiksi vain siksi, ettei juuri muuta ole näköpiirissä. Inflaatiolla ei rikastu kukaan, paitsi rikkaat, joilla on mahdollista sijoittaa varojaan kiinteään omaisuuteen. Inflaation maksajina olisivat tavalliset ihmiset, joiden elintaso laskee kun rahalla saa aiempaa vähemmän hyödykkeitä.
Inflaatio uhkaa. Pörssissä istuu synkännäköisiä miehiä paitasillaan tietokoneen ruutua vahtaamassa. Mihin tässä enää voi luottaa?
Pitänee ruveta kirnuamaan voita pakkaseen. Siinä separaattorin kankea vääntäessä voi samalla toivoa, että voipulan häipyvän samaan historian hämärään kuin inflaatiopeikonkin.
Petri Karjalainen