Alakerta |Risto Pikkupeura risto.pikkupeura@koillissanomat.fi
Uudenkarhea leveä asfaltti kulkee vuonojen rantoja, läpi vuorien, elävästä kylästä toiseen. Sellainen on Pohjois-Norja nykyisin. Kesälomamatkalla ajelin vajaat pari viikkoa Jäämeren rannikolla vuosien saatossa tutuiksi tulleissa paikoissa.
Pohjois-Norja on kehittynyt viimeisten vuosien aikana hurjasti. Nyt voidaan jo puhua selvästä rajasta rikkaan Norjan ja köyhän Suomen välillä.
Silmiinpistävintä on kuitenkin elämäntapa: kiireettömyys ja luonnollinen, mutta ylpeä suhtautuminen omaan kotiseutuun. Norjassakaan kaupungit eivät ole suuria, jos eivät Suomessakaan. Kylät ovat kuitenkin elinvoimaisen näköisiä. Tehtaita ja tuotantolaitoksia on pientenkin kylien yhteydessä.
Merkillepantavaa on myös se, miten koristeellisia ja kauniita norjalaisten pihat ja erityisesti kesämökit ovat. Suomalaisella hirsitaloteollisuudella on vielä pitkä matka kuljettavanaan muotoilun saralla, mikäli aikoo päästä samalle tasolle.
Norja on käytännössä velaton maa ja nyt infrastruktuuriin panostetaan. Skibotnin ja Kilpisjärven välillä on suuret tietyöt, samoin Altan seudulla ja Skaidissa. Takavuosien kapeat ja mutkaiset vuoristotiet ovat pian vain muisto menneestä.
Kaasu, öljy ja vesivoimalaitokset ovat tämän takana. Samoin se, että Norjassa panostetaan kohteisiin, jotka turvaavat alueellisesti elinvoimaa.
Vastakkainasettelu pohjoisen ja etelän, maaseudun ja kaupunkien välillä tuntuu Norjassa olevan huomattavasti vähäisempää kuin Suomessa. Tietysti sielläkin moititaan oslolaisia ja keskitetään palveluita. Suomessa Stubbin hallitusta on jo ehditty moittia voimakkaasti kehäkolmoseksi. Pohjoisen hankkeet eivät ole saaneet täkäläisten mielestä niiden ansaitsemaa huomiota.
Suomi onkin perinteisesti katsonut aina Eurooppaan, vaikka olemmekin siihen nähden saarivaltio. Samalla vain helposti pyllistetään maarajoille pohjoisessa. Norjan-matkan jälkeen pitää myös keskustelua ruotsin kielen asemasta Suomessa hölmönä puuhana. Jos nytkin ruotsia osattaisiin paremmin, niin Pohjois-Suomen elinkeinoelämällä olisi asiat aika hyvin.
Ehkä Suomen poliitikoille ja yritysjohtajille olisi hyvä vierailla riittävän pohjoisessa ottamassa oppia.
Risto Pikkupeura