Vuodesta 1961 on kulunut viisikymmentä vuotta. Sinä vuonna John F. Kennedystä tuli Yhdysvaltain presidentti. Yhdysvallat lähetti ensimmäisen simpanssin avaruuteen, nyt siellä käyvät ihmisetkin.
Vuonna 1961 Suomi osallistui ensimmäisen kerran euroviisuihin. Laila Kinnunen sijoittui kymmeneneksi kappaleella; Valoa ikkunassa. Sijoitus ei ole siitä juurikaan kummentunut, paitsi kerran.
Suomi liittyi Eftan ulkojäseneksi. Berliinin muuri rakennettiin. Raision tehtaiden todettiin käyttäneen margariinin valmistukseen ihmisravinnoksi kelpaamattomia rasvoja, josta edelleen elää sanonta kissanrasvasta.
Suomessa elettiin noottikriisissä, joka ratkesi presidentti Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton Nikita Hrustsovin neuvotteluissa marraskuussa. Nuorten lehti Suosikki ilmestyi ensimmäisen kerran.
Minä, Wayne Gretzky, Jussi Lampi, prinsessa Diana, Maukka Perusjätkä, Barack Obama, Simo Rantalainen, Kjell Westö, Kati Outinen ja Ben Johnson olemme syntyneet vuonna 1961.
60-luvun Suomi nousi teollisuusmaaksi ja palveluyhteiskunnaksi. Onko mikään toinen sukupolvi elänyt läpi historian suurimman murroksen agraaritaloudesta tietotekniikkaan. Muistan kun Posiolle vedettiin ensimmäinen öljysora Aholan päätielle. Nyt siellä näpytellään iPadia ja kirjoitellaan blogeja.
Meistä tuli opettajia, virkamiehiä, lääkäreitä ja toimittajia.
Nyt mietin tulevaisuutta, vaikka helpompaa olisi elää tässä hetkessä. Työelämää on jäljellä runsaat 15 vuotta, eläkeiän lipuessa yhä kauemmaksi ehkä enemmänkin. Tänään siirryn 40+ -ikäkaudesta 50+ -kauteen. Vaikka työelämää ajatellen kokemukseni ja ammattitaitoni ovat parhaimmillaan ja tunnen kykyä ottaa edelleen uusia haasteita vastaan tai oppia uutta, tulee yhä enemmän entä jos- tai sitten kun -ajatuksia. Ne ovat merkki iän tuomasta viisaudesta, ainakin tahdon sen niin tulkita.
Nykyhetken ajatukset vaikuttavat millaisen tulevaisuuden luon itselleni. Olisiko jo aika viettää ”hyvää” elämää. Arthur Schopenhauer sanoi elämän olevan ”elämisen tahtoa”, tarkoituksetonta. Monty Python neuvoo: ”Yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman ja yritä elää rauhassa ja sopusoinnussa”. Eppu Normaali kappaleessaan Elämän tarkoitus laulaa: ”elämämme tarkoitus lienee murheen karkoitus.”