Ensimmäinen koulupäivä. On vuosi 2006 ja ekaluokkalainen Fia Leinonen pyöräilee isänsä saattelemana koulumatkan Kuusamon Nilonkankaan koululle. Koulun piha on täynnä lapsia ja 7-vuotiasta tyttöä jännittää. Pian löytyy kuitenkin kavereita ja koulutaival saa mukavan alun.
Ensimmäinen päivä lukiolaisena. On vuosi 2015 ja Fia Leinonen saa kyydin lukiolle isältään. Uusi paikka jännittää, mutta tutut kaverit tekevät uuden aloittamisesta helpompaa.
– Aika jännä juttu, että isä on ollut mukana tukena molemmilla kerroilla, kun olen ollut aloittamassa uutta vaihetta elämässäni. En ole sitä ennen niin ajatellutkaan, mutta ajatus tuntuu hyvälle, tuore ylioppilas Fia Leinonen pohtii.
20-vuotias Leinonen viettää tärkeää päivää huomenna lauantaina muiden ylioppilaiden rinnalla. Takana on neljä vuotta lukiossa ja elämä edessä.
– Nyt on todella vapautunut olo. Stressi kirjoituksista on unohdettu ja fiilis on uskomattoman hyvä. Uskon, että vasta huomenna sitä todella tajuaa, että tämä elämänvaihe on ohi ja kaikki ovet avoinna.
Matkustaminen, uudet maat ja kulttuurit ovat Leinoselle tärkeitä. Jo peruskouluaikana Fialle oli selvää, että hän haluaa pitää vaihto-oppilasvuoden. Lukion toinen vuosi menikin siten Itävallassa, lähellä Grazin kaupunkia.
– Se oli todella ihana ja opettavainen vuosi – hyppy tuntemattomaan, kasvamisen ja itsestä vastuun ottamisen paikka.
Kielitaidon kehittäminen oli yksi suurimpia syitä, miksi Fia lähti juuri saksankieliseen maahan.
– Halusin oppia saksan. Olin lukenut saksaa pitkänä kielenä, mutta oikeasti en sitä osannut juuri puhua. Alkuun käytin paljon englantia, mutta pian vaihtariperheeni sanoi, että he eivät enää jaksa puhua englantia. Oli kerta kaikkiaan pakko alkaa puhua saksaa ja jostakin selkärangasta alkoi muistua mieleen koulun saksantuntien opit.
Käyttämällä kieltä kielitaito kehittyi nopeasti ja vaihtarivuoden ansiosta Fia voi sanoa osaavansa saksaa sujuvasti.
– Koen kielitaidon suurena etuna tulevaisuuden työmarkkinoita ajatellen. Englannin rinnalla toisen merkittävän vieraan kielen osaaminen on iso juttu.
Elämä Itävallassa oli sosiaalisempaa Suomeen verrattuna.
– Meno oli tavallaan enemmän eteläeurooppalaista. Toisia halattiin estotta, vaihdettiin poskisuudelmia ja näytettiin tunteet ja tuotiin esille, kuinka toisista välitetään. Sosiaalisuutta sekä aurinkoista säätä ja valoisuutta jäin kaipaamaan ja toivoisin lisää tänne Suomeenkin.
Vaihtarivuosi opetti myös arvostamaan suomalaista koulujärjestelmää ja opiskelua.
– Itävaltalainen koulusysteemi ja opiskelukulttuuri oli aluksi järkytys. Täällä Suomessa opiskelu on itsenäistä ja opiskelijat motivoituneita, mutta Itävallassa meno oli kuin yläasteella. Tunnit oli tosi äänekkäitä.
Leinonen koki myös suuria eroja opettajien välillä.
– Itävallassa auktoriteetti oli opettajille tärkeää ja opettajat oli aika kaukaisia. He myös tulivat ja menivät oppitunneille miten sattui. Täällä vastaavasti tunnen, että opettajat on oppilaiden puolella, auttavat ja haluavat oppilaiden menestyvän.
– Arvostus omaa koulua ja opettajia kohtaan nousi huimasti, kun palasin takaisin Kuusamoon.
Lukiovuosista ensimmäisenä Fialle mieleen nousevat ystävät
– Kaveriporukka läheni vuosien aikana tosi paljon.
Opiskelusta Fia ei kerro ottaneensa suuria paineita.
– Opin parhaiten kuuntelemalla ja minut saa aika laiskasti kirjan ääreen. Epäselväksi jääneet asiat olen kirjasta tarkistanut, mutta muuten en kovin kauheasti ole päntännyt. Harvemmin olen koeviikoistakaan stressannut – tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia, Leinonen hymyilee.
Kuuntelemalla oppiminen on selvästi ollut tälle ylioppilaalle kuitenkin toimiva tapa, sillä kirjoitukset sujuivat hyvin ja tuloksiin ollaan tyytyväisiä.
Ylioppilastodistuksessa seisoo hyvät arvosanat pitkästä saksasta, yhteiskuntaopista, englannista, äidinkielestä ja pitkästä matematiikasta. Vaikka omaan todistukseensa Leinonen onkin tyytyväinen, ei hän ole innostunut korkeakoulujen nykyisestä pääsykoesysteemistä.
– Ylioppilastodistukselle on luotu nyt hirvittävän iso arvo, eikä huonoilla lukion papereilla tee juuri mitään. Monilla opiskelijoilla on tosi kovat paineet lukiossa ja kirjoituksista. Entä jos kokeissa epäonnistuu, vaikka osaamista kyllä löytyisi? Itse olen enemmän yhteispisteiden kannalla.
Nyt on kuitenkin aika juhlia. Leinonen viettää valmistujaisiaan yhdessä sukulaisten, ystävien ja tuttavaperheiden parissa.
– Ei mitkään hirveen isot juhlat – semmoiset 50–70 henkeä. Mahdollisimman paljon ollaan leivottu etukäteen ja tälle viikolle jäi viimeistelyt.
Tulevan kesän ylioppilas tekee töitä paikallisessa ruokakaupassa, mutta mitä sen jälkeen, on vielä avoinna.
– Aika jännä tilanne. Seuraavat pari kuukautta tiedän mitä teen, mutta minne sen jälkeen lähden vai lähdenkö minnekään, se on arvoitus.
Kuusamo on ollut ihana paikka kasvaa, Leinonen kokee.
– Täällä on kaikki lähellä ja elämä on helppoa. On luonto, harrastusmahdollisuudet ja kaikki mitä ihminen tarvii. Pyörällä pääsee lähes joka paikkaan.
Maailmakin houkuttaa, reissaaminen kiinnostaa ja Leinonen voisi myös kuvitella opiskelevansa tai työskentelevänsä ulkomailla.
– Ne on isoja haaveita ja vaativat työtä toteutuakseen.
Toisaalta tulevaisuudessa myös Kuusamo voisi olla asuinpaikka. Koskaan ei ole tullut fiilistä, että äkkiä täältä pois, Leinonen kertoo.
Rauhaa nuori nainen hakee luonnosta ja perheen mökiltä.
– Sauna ja järvimaisema. Siinä on mun lempipaikka.
Tulevaisuuden suunnitelmat eivät vielä ole kristallin kirkkaana tiedossa. Leinonen on hakenut suoraan papereiden perusteella Vaasan yliopistoon.
– Kauppatieteet kiinnostaa ja kokeilen nyt, pääsisinkö suoraan papereilla sisään. Välivuosikaan ei kyllä haittaa, jos en opiskelemaan heti pääse. Haluaisin päästä matkustamaan ja olemaan hetken vähän vapaammin, Leinonen kertoo.
Oli tulevaisuuden ala ja ammatti mikä tahansa, tärkeintä Leinoselle on, että viihtyy työssään.
– Go with the flow on mulla elämänfilosofiana. Haluan löytää sen oman juttuni ja sitä kautta uskon, että löytyy se paikka missä mun kuuluukin olla. Ihan sama mikä ala tulee olemaan, kunhan joka päivä saisi nousta ylös ajatellen, että on kiva mennä töihin.