Kaarlo Maaningan nimikkotapahtuma Kaarlon juoksu järjestettiin kolmannen kerran lauantaina 22.9. Maaningan lapsuusmaisemissa Maaninkavaaran entisellä koululla. Matkaan starttasi 80 juoksijaa ja kävelijää eripituisille reiteille. Kilpasarjoihin osallistujia oli yhteensä neljätoista. Runsas yleisö täytti Raija ja Jouni Vuolletin avaran kodin tupaten täyteen sadekuurojen yllättäessä. Posion Pyrinnön talkooväki hoiteli sujuvasti mittavat järjestelyt sekä kilpailijoiden että paikalle tuttavia tapaamaan tulleiden osalta. Ja personal trainer Milla Saarela lämmitti lihakset vetreiksi alkujumpallaan.
Selkeäsanainen veteraanikuuluttaja Anssi Kukkonen nostatti tunnelmaa ja antoi tilannekatsauksia sisällä ja ulkona ja Suomen positiivisimmaksi mieheksi vuonna 2008 valittu Wilson Kirwa ehti todennäköisesti halata kaikki paikalla olleet naiset ja lapset sekä kätellä miehet.
– Wilson on Posiolla ensimmäistä kertaa ja hän näyttää jo tuntevan kaikki, Anssi Kukkonen hämmästeli.
Salli Luukkonen, Maija-Liisa Korva ja Leila Korva saapuivat kävellen viiden kilometrin taipaleelta maaliin yhdessä Wilson Kirwan kanssa. Maija-Liisa ja Leila lenkkeilevät usein yhdessä, mutta tällä kertaa he saivat mukaansa positiivista miesenergiaa.
– Wilson oli niin hauskaa seuraa, että koko ajan saimme nauraa, Leila Korva myhäili.
– Hän kertoili kaikenlaisia tarinoita elämästään ja minä olin kerrankin hiljaa.
Minna, Eetu ja Veeti Kallunki tulivat Kaarlon juoksuun Taivalkoskelta. Äiti Minna osallistui ensimmäiseen juoksutapahtumaan kolme vuotta sitten, mutta toinen Kaarlon juoksu jäi väliin. Pojat ovat olleet mukana monenlaisissa kisoissa vauvasta lähtien, mutta juoksivat nyt ensimmäistä kertaa viiden kilometrin lenkin.
– Oli aika rankkaa, varsinkin ylämäet. Mutta kun vauhtiin pääsi, niin siitä se lähti, pojat kommentoivat hieman hengästyneinä.
– Tällainen pieni tapahtuma on mielestäni parempi kuin suuri. Kaikkia tsempataan tasapuolisesti ja kuntosarjalaisten palkinnot arvotaan eli osallistuminen on tärkeämpää kuin kilpailu, Minna Kallunki kiittelee.
Kilpailujen jälkeen Anssi Kukkonen haastatteli Wilson Kirwaa, kysyi muun muassa miten Suomeen vuonna 1997 muuttanut urheilija on oppinut noin hyvin puhumaan suomenkieltä.
– En ole käynyt koskaan kielikursseja, olen vain kuunnellut kun suomalaiset puhuvat, Kirwa vastasi.
– Minä en pelkää tehdä virheitä, haluan tehdä niitä paljon, mutta suomalaiset aina korjaavat kun sanon väärin. Katsoin ensimmäisen Suomen viikkoni aikana telkkarista Libero-mainosta ja toistelin vauvan sanoja 50 kertaa päivässä. Siitä se lähti. Elän jokaisen päivän innoissani kuin pieni poika. Positiivisuus antaa valtavasti energiaa.