YLE:n homoillan aiheuttama eroryntäys kirkosta ei lopultakaan ollut yllätys. Koko keskustelussa tiivistyy se, minkä kanssa evankelisluterilainen kirkko on paininut jo pitkään. Osa seurakuntalaisista pitää kirkkoa liian liberaalina, osa aivan liian vanhoillisena. Nyt kirkosta on lähtenyt ovet paukkuen suuri joukko ihmisiä (n. 18 000) vastalauseena kirkon konservatiiveille.
Arkkipiispa Kari Mäkinen vetosi kirkon tiedotuskeskuksen kautta, että ihmiset eivät ottaisi kantaa eroamalla, vaan ”osallistuisivat ja vaikuttaisivat kirkossa omalla äänellään”. Arkkipiispa sanoo ymmärtävänsä ihmisiä, jotka odottavat, että kirkko näyttäisi selkeämmin hyväksyvänsä homoseksuaalisuuden.
Kirkko opettaa, että on olemassa niin sanotusti evankeliumin alaan kuuluvia asioita, jotka ovat muuttumattomia ajasta aikaan, eikä niitä pidä mennä ihmisen muuttamaan. Tämän lisäksi on olemassa rakkauden alaan kuuluvia asioita, joiden tulkinta voi muuttua aikojen saatossa. Nämä asiat ovat siis kulttuurisidonnaisia.
Kirkon liberaaleille homojen kohtelu on rakkauden alaan kuuluva ihmisoikeuskysymys. Kirkon vanhoillisten mielestä ollaan tiellä, joka johtaa irrottautumiseen Raamatun sanomasta. Voivatko nämä näkemykset kohdata saman katon alla?
Vielä 80-luvulla kirkko saattoi kinastella naispappeudesta turvallisin mielin. Asia jakoi mielipiteitä, mutta ei suuremmin näkynyt kirkon jäsenmäärässä. Elettiin yhtenäiskulttuurin viimeisiä henkäyksiä.
Nyt yhä useampi haluaa olla oman elämänsä suurin auktoriteetti. Jos kirkon mielipiteet – tai kirkon piiristä jonkun henkilön esittämät mielipiteet – eivät osu yhteen omien ajatusten ja mielipiteiden kanssa, laitetaan eroanomus vetämään. Kirkon jäsenyydestä eroaminen on teknisesti helppoa, eivätkä ihmiset katso erkanevansa henkilökohtaisesta uskostaan, vaan nimenomaan kirkosta.
Kansankirkon olemukseen kuuluu, että katto on korkealla ja seinät leveällä. Ajatuksena on, että kirkon tehtävänä ei ole kovistella ketään vakaumuksestaan. Luterilaisuus korostaa, että ihminen voi pelastua ”yksin uskosta, yksin armosta”.
Tähän viittaa myös arkkipiispa Mäkinen painottaessaan, että kirkko on kristillisen arvomaailmansa mukaisesti huomattavasti monikasvoisempi kuin mitä erilaisissa kärjistyneissä keskusteluissa nähdään.
Kirkko on suurten haasteiden edessä, jos sen julkikuva kärjistyy vain muutamien kiistakysymysten ympärille.