Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Kun kerran Suomi on maksanut itsenäisyydestä kovan hinnan, niin eikö tässä maassa ole kaikilla vapaus olla myös itsenäisyydestä mitä mieltä tahansa?
Tampereen itsenäisyyspäivän juhlien aikana sattuneet väkivaltaisuudet saivat osakseen suurta paheksuntaa kansalaisilta.
Monet ihmiset olivat valmiita rankaisemaan mielenosoittajia normaalia ankarammin.
Mutta eikö itsenäisessä valtiossa ole oikeus olla vihainen? Eikö juuri tämän takia itsenäisyyspäivänä juhlita, että on oikeus olla asioista myös eri mieltä valtaosan kanssa? Saa olla itsenäinen omien näkemystensä kanssa.
Jokainen kokee itsenäisyyden, Suomen ja suomalaisuuden eri tavoin.
Itse pohdin itsenäisyyspäivänä asiaa siltä kantilta, mitä suomalaisuus minulle tarkoittaa.
Olen kokenut olevani suomalainen lähinnä silloin, kun olen asunut tai matkustanut ulkomailla.
Olen ollut suomalainen ja ylpeäkin kansallisuudestani.
Kysyin myös parilta tuttavaltani, miten he kokevat suomalaisuuden.
He mielsivät suomalaisuuden aika lailla samoin kuin minä.
Maailmalla kelpaa paljastaa kansalaisuutensa. Kun on Suomesta, juuriaan ei tarvitse peitellä.
Mutta kuinka usein arjessa suomalaisuus tulee mieleen?
En usko olevani ainoa, joka toisinaan 30 asteen pakkasessa taapertaessa toivoo, että olisi syntynyt toiseen maahan.
En usko sitäkään, että Lapissa apua tarvitseva ihminen – tunnin poliisia odottaessaan – kiittää syntyneensä Suomeen.
En myöskään usko, että lukuisten koulumurhien jälkeen on syytä olla rinta rottingilla ja mainostaa sitä, kuinka hyvin asiat maassamme ovat.
Mutta arki Suomessa soljuu omalla painollaan. Maassa on turvallista asua, eikä välitöntä sodan pelkoakaan ole. Pääsääntöisesti asiat ovat hyvin.
Aina on pientä vääntöä poliittisesti, mutta se pitää pyörät pyörimässä.
Ja mitä tulee itsenäisyyspäivän pieniin kahakoihin, voin olla samaa mieltä työkaverini kanssa.
Hän totesi, että Suomessa on mielenosoituksia niin vähän, että jos täällä vuodessa on yksi hieman isompi mellakka, niin olkoon sitten. Se on kuitenkin lopulta todella vähän.
Niinpä niin, hiljainen ja kuuliainen kansa ärähtää kerran vuodessa ja alistuu sen jälkeen 364 päiväksi ruotuun.