Kolumni

Yksi tun­teel­li­nen siili ra­kas­tui näyt­tä­möön – Kuusamo saa ko­koi­sen­sa teat­te­rin

Kerroimme keskiviikon kulttuurisivulla, että Kuusamoon valmistuu keväällä teatteri, jonka avajaisia juhlitaan vuoden päästä elokuussa. Kirjoitin juttua mielissäni kuin isoakin uutista ja sellainen se onkin.

Kun kysyin Kuusamo-opiston rehtori Kari Kantolalta millä nimellä opiston salia jatkossa kutsutaan, hän makusteli sanoja näyttämö ja teatteri ja jäi miettimään asiaa.

Sen seurauksena päädyin tuskastelemaan otsikon kimpussa. Tähän saakka uutisoinnissa on puhuttu salin muuttamisesta teatterisaliksi, mutta se ei kuulosta kylpyhuoneremonttia kummemmalta, ja mielestäni tässä on kuitenkin kysymys isommasta asiasta kuin tilan käyttötarkoituksen muuttamisesta.

Oikeastaan niin ei edes tapahdu. Kaunis sali ja sen näyttämö on ollut, ja tulee jatkossa olemaan entistä vahvemmin, paikka, jossa ihmisen kokoiset näyttämötaiteet Kuusamossa asuvat ja jossa voi rakastua näyttämöön.

Haastattelin juhannusviikolla Maila Pöyliötä, lausujaa, runoilijaa ja opettajaa, jonka oppilas olin ala-asteella.

Aina kun tapaan kultivoituneen opettajani, nousee tuoksumuistista opiston salin näyttämön paksujen samettiverhojen tuoksu, tunnemuistista jännityksen, liikutuksen ja riemun mylläkkä ja äänimuistista Kirsi Kunnaksen Tunteellinen siili: ”Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, olen hyvä, kiltti, hellä. Ja kelläpä, kellä on vastaansanomista?” ja niin edelleen, kaikkine intonaatioineen.

Maila Pöyliö ohjasi ja harjoitutti meitä koululaisia vuotuisiin harrastuskilpailuihin niin, että jokainen tunsi olevansa esityksineen arvokas. Sellainen tunne sai rakastamaan näyttämöä.

Olen siis seisonut kansanopiston salin näyttämöllä polvilumpiot hyppien, luullut kuolevani hapenpuutteeseen ja selviytynyt lausuntaesityksestä paitsi hengissä myös riemuiten ja voittajana. Harrastuskilpailun valovoimaisia esiintyjiä tuskin voitin, mutta itseni kyllä.

Siitä näyttämötaiteissa kai myös on kysymys: itsensä alttiiksi laittamisesta. Jotkut rakastuvat näyttämöön niin, että hakeutuvat sinne vuodesta ja kaudesta toiseen. Minulle riittää katsomon puolelta rakastaminen.

Kuusamotalon Oulankasalin komealla näyttämöllä on piikikkäinkin siili hädässä ja koulun jumppasalin näyttämö ei ylevöitä, mutta ihmisen kokoinen näyttämö on hyvä paikka aloittaa. Sellainen jäi Kuusamosta puuttumaan vuosikymmeniksi, kun pieni näyttämö säästettiin pois Kuusamotalon piirustuksista. Nyt sellainen saadaan.

Kuusamon teatterin valmistuminen ensi keväänä ja avajaiset vuoden päästä elokuussa on iso uutinen. Kuusamon teatterista tulee monen uuden ja entisen esiintyjän, ja varsinkin yleisön, rakastama paikka.

”Olen seisonut opiston salin näyttämöllä polvilumpiot hyppien ja luullut kuolevani hapenpuutteeseen.