Muistatko vielä, millaisin seremonioin Suomen 100-vuotisjuhlavuosi alkoi Kuusamossa? Olitko ehkä osa liikuntahallin parkkipaikalle kokoontunutta noin tuhannen ihmisen joukkoa, joka lauloi yhdessä Finlandia-hymnin ja antoi spontaanit aplodit juhlan huipentaneelle ilontulitusnäytökselle? Mikä oli päällimmäinen tunne, jota tapahtumassa tunsit?
Minä tunsin pelkoa.
Tähän väliin tarkennus: Suomi 100 -vuoden avaus Kuusamossa oli mainio tapahtuma. Siellä minäkin, usein hieman ulkopuoliseksi itseni kokeva kuusamolainen tunsin kuuluvani samaan porukkaan muiden kaupunkilaisten kanssa. Tuntemani pelko ei siis johtunut tapahtumasta itsestään, vaan sitä ennen eri medioissa uutisoiduista tiedoista, joiden mukaan terroristijärjestöjen propagandavideoilla oli näkynyt Suomeen ja nimenomaan Pohjois-Suomeen viittaavaa kuvastoa. Hätäisimmät olivat julistamassa Pohjois-Suomea terroristien seuraavaksi kohteeksi. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta minun sielunrauhaani sellaiset heitot onnistuivat horjuttamaan.
Viimeksi tunsin vastaavanlaista pelkoa viime maanantain ja tiistain välisenä yönä. Olin juuri palannut majapaikkaani Bruno Marsin konsertista Hartwall-areenalta, kun bongasin netistä uutisen Manchesterissa vastaavanlaisen konsertin yhteydessä tehdystä terrori-iskusta. Eipä tahtonut uni tulla.
Suomen Mielenterveysseuran nettisivuilla pelkoa kuvaillaan luonnolliseksi ja selviytymistä tukevaksi tunteeksi. Pelot saavat ”varautumaan vaaratilanteisiin, ja ne voivat kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi.” Pelon voimakkuuden kerrotaan vaihtelevan epävarmuuden ja jännityksen kaltaisista tunteista aina paniikkiin asti.
Minäkään en taida varsinaisesti pelätä terrorismia, mutta tunnen epävarmuutta asian suhteen. Paniikinomaista pelkoakin olen kyllä tuntenut, joskin vain pari kertaa, kun läheiseni on saanut hengenvaarallisen sairauskohtauksen.
Vielä yksi lainaus Suomen Mielenterveysseuran netistä: ”pelko on tunne, jota ei voi välttää, mutta sen kanssa voi oppia elämään.” Vielä parempi taitaisi olla, jos oppisi havaitsemaan orastavat pelon siemenet ja asettamaan ne oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Edesmenneen Mauno Koiviston sanoin: Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.