”Lotta tee meille jotain suomalaista ruokaa, sellaista tyypillistä” on pyyntö, joka silloin tällöin minulle esitetään. Reaktioni on aina sama. Paniikki ja epätoivo! On helppoa nimetä perinteinen brasilialainen ateria, jota täällä syödään joka päivä. Keitetty riisi, ruskea papukastike, lihaa tai kanaa ja jonkinlainen salaatti kylkeen. Ruokajuomaksi totta kai Coca-Colaa. Brasilialaiset eivät omien sanojensa mukaan kuulemma pysty elämään ilman riisiä. Entäs me suomalaiset? Kuollaanko me sitten ilman pottuja ja pikanuudeleita?
Aloitan suomiruokien listan miettimisen joka kerta kaalilaatikosta ja kaalikeitosta. Heti perään tulevat mieleen makaronilaatikko, jokin lohiruoka, jauhemaksapihvit, nakit ja lihapullat. Tässä vaiheessa alkaa jo iskeä epätoivo. Kaaliruuat ovat hyviä, mutta en haluaisi olla emäntä, joka tarjoaa vain paistettua jauhelihaa kaalin kera tai vaikkapa makaronin. Sehän olisi vähän ankeaa. Jauhemaksapihvejä en ole koskaan valmistanut itse, vaan äiti ja isi ovat joutuneet metsästämään minulle niitä Citymarketista tai Junnusta. Lohta löytyy täältäkin, mutta se olennaisin eli tilli puuttuu. Nakit sinapin kanssa ovat ehkä enemmän omakohtainen haaveateriani, mutta se kulkee silti mukana pohdinnoissa, kun mietin kahdeksan hengen kestitsemistä. Lihapullat olisivat ihan hyviä, mutta pelkään, että niistä tulee kumimaisia, kun meillä ei ole kaupoissa kermaviiliä siihen lihapullataikinaan. Ruisleipää olisi mukava tarjota vieraille, mutta minulla ei ole jemmassa juurta leivän valmistukseen. Suomiruokien lista jatkuu mielessäni samankaltaisena. Itsellänihän herahtaa vesi kielelle useammankin kerran, mutta mitään listaamistani ruoista en ole uskaltautunut tarjoamaan vielä muille paitsi kerran makaronilaatikkoa. Munamaito herätti kummastusta hieman mauttomaksi jääneessä tekeleessäni eikä kukaan halunnut santsilautasellista.
”No älä mieti yleisesti tyypillisiä ruokia, vaan tee meille jotain sellaista, jota itse aina söit Suomessa” on kehoitus, jonka kuulen silloin, kun puran turhautumistani suomiruokien valmistuksen suhteen. Täällä on usein se ongelma, että aineksia ihan perusruokien valmistukseen ei tahdo oikein löytyä. Ei ole suomalaista maitotuotevalikoimaa ja muita hienouksia. Aloitan käskystä listan loihtimisen ruuista, joita söin usein asuessani vielä Suomessa ja yritän unohtaa paineet siitä, että pitäisi tarjota jotain perinteistä kuten karjalanpiirakoita. Lidlistä vuohenjuustoa, viikunahilloa, ilmakuivattua kinkkua, pinaattilättyjä, kirjolohipullia ja Oulun yliopiston opiskelijaravintolan 2,60 euron salaatteja neljällä lisukkeella. Siinä ovat ruoat, joita viimeisten Suomen vuosien ajan söin lähes päivittäin. Tästä listasta ei ollut erityisen paljon apua, mutta tuli ihan ikävä Lidliä ja niitä eri maiden kulinaristisia teemapäiviä.
Suomalaisessa ruokakulttuurissa on hienoa juuri se, että ruokakaupoista löytyy kaikkea muutakin kuin lenkkimakkaraa. Maailma tuntuu pieneltä, kun voi itse tehdä kotona tex mexia, japanilaista tai vaikkapa intialaista ruokaa. Aineksia löytyy ja hinnat niille ovat kohtuulliset. Brasiliassa kaikki muualta tuotu ruoka on kallista ja vielä jonkinlainen erikoisuus, johon kuluttajat tai vaikkapa ravintoloitsijat eivät ole tottuneet. Olen metsästänyt jo pitkään hyvää kiinalaista ravintolaa ja pitseriaa, mutta huonolla menestyksellä. Onneksi brasilialainen ruoka on todella hyvää! Muuten olisin kuollut jo nälkään, koska pieni pala vuohenjuustoa maksaa täällä helposti 15 euroa, eikä viikunahillon löytyminen ole aina mikään varma juttu.
Sunnuntai tulee olemaan päivä, kun saan kotiini nälkäisiä vieraita. Sitä ennen olen toki saanut monta viestiä, jotka menevät suunnilleen näin ”Lotta me ei malteta odottaa, mitä kaikkea suomalaista ruokaa loihdit meille!”. Tällä hetkellä vahvin suosikkini tarjottavaksi on voileipäkakku. Sehän on jotain todella suomalaista ja kuulemma 90-luvun jälkeen tekee uutta tulemistaan. Mielestäni voileipäkakku on oikein hyvä ruoka sunnuntaille, koska siinähän on suorastaan juhlan tuntua! Jälkiruuaksi ajattelin valmistaa juustokakun. Haittaakohan se, jos tarjottavina on pelkkiä kakkuja? Ehkä minun täytyy nyt sitten alkaa miettiä listaa mahdollisista suomalaisista jälkiruuista. Marjakiisseliä, mustikkapiirakkaa...