Kolumni

Yleis­ur­hei­lu ruot­sa­lais­tuu

Viime viikonvaihteessa järjestettiin perinteiset yleisurheilun SM-kisat, joita kutsutaan myös Kalevan kisoiksi. Tulostaso ei noussut kovin korkeaksi, mutta se ei ollut suuri yllätys. Tähän on totuttu viime vuosina. Eivätkä aikaisemmin kesällä käydyt yleisurheilun EM-kisat ja olympialaiset antaneet oikein muuta odottaakaan.

Yleisurheilun keskus näyttää Suomessa pikku hiljaa lipuvan perinteisiltä perussuomalaisalueilta perusruotsinkielisille seuduille Etelä-Pohjanmaalle Pietarsaaren ja Vaasan tienoille. Siellä yleisurheilun harrastus on kovaa. Voittajien haastattelut suomeksi ovat monelle suomenruotsalaiselle urheilijalle vaikeita, koska he puhua hoono soomi.

Erityisesti Sandra Eriksonille suomen puhuminen on vaikeaa ja siksi häntä usein haastatellaan ruotsiksi. Ruotsiksi häneltä tulee tekstiä aivan eri tavalla kuin suomeksi. Samoin Karin Storbackalla ja Jonathan Åstrandilla on suomella pieniä vaikeuksia, mutta tilanne kohentuu kaiken aikaa. Niclas Sandellsin puheesta ei heti huomaa hänen äidinkielensä olevan ruotsin.

Kun pakkoruotsista puhutaan, kannattaa ainakin yleisurheilua seuraavan opetella ruotsin kuullun ymmärtämistä, sillä suomenruotsalaisten panos saattaa tulevina vuosina vielä tästäkin kohota. Myös entinen niin sanottu ruotsalaisviesti voi kokea uuden tulemisen. Ruotsalaisviestissähän oli neljä osuutta, 100, 200, 300 ja 400 metriä.

Mutta vielä vähän Kalevan kisojen tulostasosta. Varsinkin pitemmillä juoksumatkoilla kehitys näyttää kulkevan koko ajan heikompaan suuntaan. Jopa 1960-1980-lukujen kuusamolaisajoilla olisi oltu näissä kisoissa mitaleilla. Mitä sanotte Esko Ervastin vuoden 1965 800 metrin ajasta 1,51,6 tai 1 500 metrin ajasta 3.50. Urpo Haataja juoksi 1964 esteet 9.09:ään. Samaten kuusamolaistunut opettaja Esko Huttu juoksi myöhemmin 800 metriä alle 1.50:n, Asko Isopoussu veti 5 000 metriä 13,57:ään ja kymppitonnin 29,09:ään, Posion Kaarlo Maaningasta puhumattakaan.

Ei oikein hyvältä näytä tulevaisuus pitkien juoksujen osalta. Kohta kympille tai esteisiin ei löydy niin paljon osanottajia, että heitä riittäisi piste- tai palkintosijoille.

Mikko Häme