Kolumni

Yli 50-vuo­tias nainen sai alansa töitä – eikö työt­tö­mäl­lä ole oi­keut­ta am­mat­tiin­sa?

Tästä pitäisi melkein tehdä uutinen, sanoi yli 50-vuotias nainen, kun sai töitä Pohjois-Suomessa. Uutiskynnys ylittyi kyllä reilusti monestakin kohtaa. Yli 50-vuotias pitkäaikaistyötön nainen löysi koulutusta vastaavan työn.

Eikä siinä vielä kaikki.

Yli 50-vuotias nainen sai alansa töitä – saa ammattitaitoa vastaavaa palkkaaYli 50-vuotias nainen sai töitä Pohjois-Suomessa. Koulutusta vastaava työpaikka löytyi rakennusalan yrityksestä. Pitkään työttömänä ollut nainen palkattiin yritykseen rakennusmaalariksi.

– Ja maksavat ihan oikeaa palkkaa, iloitsi nainen, joka saa nyt ammattitaitoaan vastaavaa palkkaa tekemästään työstä.

Tähän saakka naiselle on tarjottu omalta alalta lähinnä vain alipalkattua työtä rakennussiivoojana. Naisella ei ole siivousalan koulutusta. Siitä huolimatta työvoimaviranomaiset ovat puskeneet häntä toistuvasti siivousalan töihin jopa työkyvyn menettämisen uhalla.

– Asenne on se, että koska olet nainen, osaat siivota. Siivous on kuitenkin vaativa ja raskas ala. Senkin alan töihin kuuluisi palkata ensisijaisesti ammattilaisia.

Naisen mielestä viranomaisten näyttää olevan vaikea hyväksyä sitä, että miesvaltaiselle alalle kouluttautunut nainen ei halua vaihtaa alaa.

– Jos olet yli 40-vuotias nainen, olipa ammattisi mikä tahansa, jossakin vaiheessa sinua yritetään työntää väkisin hoiva-alalle. Työllistämisen tiimellyksessä ja tilastoja kytätessä unohtuu, että kaikki ihmiset eivät sovi hoitoalalle. Eivät edes kaikki naiset. Eiväthän kaikki miehetkään sovi rakennusalalle.

Nainen on joutunut perustelemaan haluttomuuttaan alan vaihtoon toistamiseen ja painokkaasti sillä, että tietää kykynsä ja rajansa. Kieltäytyminen rakennusalan vaihtamisesta hoiva-alaan on tulkittu niin, ettei nainen halua tehdä töitä.

– Kukapa ei haluaisi töihin alalle, jossa saa varmasti koulutusta vastaavaa työtä, jos siihen suinkin pystyy.

Nainen löysi työpaikan omien kontaktiensa kautta.

– Vaikka olisi miten aikainen ja pimeä aamu, tuntuu mukavalta lähteä töihin.

Työttömiin suhtaudutaan syyllistävästi. Kun ihminen jää työttömäksi, hän näyttää menettävän oikeuden ammatti-identiteettiinsä, eikä saa tuntea ammattiylpeyttä. Onko työtön toimittaja toimittaja olleenkaan?

”Kyllä tekevälle töitä löytyy” -sutkautus on aikansa elänyt.