Kierrätä hyvä ihminen, julistaa kampanja. Kyllä kiitos. Mutta tämä hyvän yrittäminen on kohtuullisen hankalaa, kun ristiriitaista tietoa suolletaan tuutista jos toisestakin.
Viime viikolla julkaistiin selvitys, jonka mukaan biojäte kannattaa polttaa suurissa polttolaitoksissa sekajätteen seassa sen sijaan, että se kerätään erikseen ja kompostoidaan. Selvityksen mukaan biojätekeräyksen ulottaminen pientaloasutuksen piiriin moninkertaistaisi jätekuljetuksien hiilidioksidipäästöt, eli on ilmaston kannalta epäedullinen vaihtoehto polttoon verrattuna.
Kuskataanko Koillismaan jätteet tulevaisuudessa Ouluun poltettavaksi, kunhan laitos valmistuu vuonna 2012? Mikä on ympäristön kannalta edullisin vaihtoehto?
Länsi-Uudenmaan alueella toimivan jätehuoltoyrityksen tilaama selvitys ammuttiin välittömästi alas useammasta eri suunnasta.
Luonnonsuojeluliitto huomautti, että biojätteen poltossa menetetään siinä olevat ravinteet, kuten fosfori ja typpi. Jos fosforivarannot ehtyvät, ruoka loppuu, ei sillä sen kummempaa seurausta ole, ympäristönsuojelupäällikkö Jouni Nissinen totesi sarkastisesti Uuden Suomen haastattelussa.
Tiedossa olevat fosforivarannot riittävät 50 vuodeksi. Fosforin puuttuminen puolittaa maatalouden satotason.
Ympäristönsuojelun nimissä tehtyjen päätösten vaikutukset ovat miltei aina monimutkaisempia kuin ennalta osataan ajatella.
Suurin ongelma olemme me ihmiset, jotka emme toimi järkiperäisesti. Samassa taloyhtiössä asuu kunnollinen, joka kiikuttaa jokaisen postimerkkiä isomman roskan kierrätykseen. Hällä väliä -tyyppi viskaa sekajätepussinsa kierrätysastiaan ja tekee kaksinkertaisen vahingon: kierrätyspisteeseen kuskatusta tavarasta tulee sekajätettä.
Vilkaiskaa vaikka Kuusamossa Löytölän kierrätyspisteen siivoa viikonlopun jäljiltä.
Ympäristönsuojelu on ladattu tunnetta täyteen. Ihmiset hakevat tutkimuksista ja selvityksistä vahvistusta omalle uskolleen. Kierrättäjät eivät halua missään tilanteessa edes keskustella polttovaihtoehdosta. Biojätekeräystä vieroksuvat pääsevät sanomaan ”mitäs minä sanoin”, ja kaatavat leivänkannikkansa roskapussiin niin kuin tähänkin asti.
Maailman mitassa elämme velaksi. Ihmiskunta ylitti kulutusrajansa jo 30 vuotta sitten. Nykyään tarvitaan puolitoista vuotta tuottamaan uusiutuvia luonnonvaroja, jotka ihmiskunta kuluttaa vuodessa, kertoo Global Footprint Network -tutkimuslaitos.