Kuten varmaan kaikki sattuivat huomaamaan, eilen vietettiin ystävänpäivää.
Ystävyyttä onkin syytä juhlistaa. Se on nimittäin erinomainen asia. Onnellisessa asemassa olemme me, joilla ystäviä on. Kaikilla ei välttämättä ole yhtä hyvä tilanne.
Ystävänpäivänkin ympärille on nykyään kehittynyt kaikenlaista kaupallista hössötystä. Aamukahvia hörppiessäni, kuulin radiosta, että nykyään on tapana jopa ostaa ystäväpäivälahjoja. Ei ole meikäläisen mieleen moinen juolahtanut. Eipä tuota toisaalta nyt ole meikäläisen elämässä ketään niin erityistä ihmistä, jolle tässä lahjoja olisi kehdannut hankkia.
Ystävänpäivään liittynee jossain määrin myös romanttinen aspekti. Minun ystävänpäivästä oli kyllä romanttisuus kaukana. Ihan itse itselleni keittelin aamukahvit eikä voileipäkakkuakaan ollut kukaan aamupalapöytään valmistanut. Yksin sain paahtoleipää nakertaa. Saa nähdä, onko tulevina ystävänpäivinä tilanteessa tapahtunut minkäänlaista muutosta.
Kuten jo alussa totesin, ystävyys ansaitsee oman juhlapäivän. Kyseessä on kuitenkin aika ainutlaatuinen asia. Kuitenkin on syytä muistaa, ettei ystävyys ole vain yhden päivän juttu. Lähimmäisistä on syytä välittää vuoden jokaisena päivänä.
Muistakaa siis pitää huolta itsestänne ja ystävistänne myös jatkossa. Näin keväällähän sitä voi lähteä ystävän kanssa vaikka hiihtämään. Kelitkin alkavat olla sitä luokkaa, että ulkoilmassa viihtyy itse kukanenkin. Aurinkokin on jo tälle keväälle näyttänyt.
Jos ei nyt hiihtoladulle ystävän kanssa päädy, voi hiihtoa seurata vaikka televisiovastaanottimesta. Ensi viikollahan alkavat nimittäin MM-kisat Lahdessa. Siinä on ystävän kanssa hyvä hörpätä mitalikahvit kisojen kuluessa. Eiköhän näitä kahvihetkiä suoda useita meille urheilun ystäville.