En ole innokas äänestämään.
En äänestänyt edellisissä vaaleissa ja on todennäköistä, että en äänestä ensi sunnuntainakaan presidentinvaaleissa.
Olen iloinen siitä, että muut näkevät äänestämisen tärkeäksi asiaksi.
Minulle äänestäminen ei ole tärkeää, sillä en usko, että vaikka olisin äänestänyt innokkaasti kaikissa vaaleissa, arki olisi tällä hetkellä erilainen.
Uskon, että tilanne elämässäni olisi täysin sama kuin nyt, vaikka olisin harkinnut tarkkaan sitä, kuka saa ääneni.
Olen saanut väheksyvää kohtelua siitä, etten äänestä innokkaasti. Olen toki äänestänyt usein, mutten läheskään jokaisessa vaalissa. Viimeksi äänestin seurakuntavaalissa tuttua.
En oikein ymmärrä sitä, miksi äänestämättömyyttäni väheksytään.
En minäkään väheksy tuttujani, joiden tiedän äänestävän sellaista ehdokasta, jonka arvot ovat täysin päinvastaiset omieni kanssa. Mieluummin jätän ääneni käyttämättä kuin annan sen sille, jolla ei ole samat arvot kanssani.
Minulla ei ole mitään äänestämistä vastaan – päinvastoin.
Olen usein kehottanut tuttaviani äänestämään. Olen jäänyt tuuraamaan töihin tuttuani, että hän on päässyt käymään äänestämässä.
Olen seurannut aktiivisesti vaalikeskusteluja, sillä olen kiinnostunut politiikasta.
Mielenkiintoisimmat keskustelut nähtiin ja kuultiin maanantaina Yle Fem -kanavan ruotsinkielisessä ohjelmassa. Tosin osa ehdokkaista hoiti nekin keskustelut suomen kielellä.
Kun ehdolla on tuttu, minut saa helpommin käyttämään äänioikeutta.
Ehkä minun on vain yksinkertaisesti vaikea löytää itselleni niin mieleistä ehdokasta, joka ansaitsisi ääneni.
Esimerkiksi ensi viikon sunnuntain vaalissa on muutama ihan kelvollinen ehdokas, mutta ei ketään ylitse muiden. Ehkä senkin takia ääni jää antamatta.
Mutta äänestä sinä – säästyt ainakin väheksymiseltä.