Onko pakko syödä lautanen tyhjäksi? Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus: ei ole.
Päinvastainen perinne on kuitenkin vahva. Suomessa lapset pyritään syöttämään täyteen. Kouluruokailussa ja toisissa perheissä on ollut sääntönä, että lautanen on syötävä tyhjäksi. Tai sanotaan: Kylläpä äiti tuli iloiseksi, kun söit kaiken.
Metodit ovat olleet toimivia. Siinä missä näillä konsteilla laihoina vuosina pysyttiin hengissä, nyt käsillä on alati kasvava lihavuusongelma myös lasten osalta.
Pöperöproffaksi itseään tituleeraava Patrik Borg esittelee vaihtoehdon tuputtamiselle uudessa kirjassaan Tunne nälkä! Syö intuitiivisesti. Saavuta tuloksia. (Gummerus). Kirjan pääpaino ei ole lasten syömisellä vaan siinä, miten me aikuiset löytäisimme uudelleen nälkä- ja kylläisyysviestimme ja pystyisimme syömään niiden mukaan kohtuudella. Menetelmä ei tarjoa itsekuria eikä kituutusta. Sen sijaan siinä parannetaan elintapoja tukemaan kehon kuuntelua, rauhoitetaan kehon ja mielen nälkä ja vahvistetaan omaa syömisminää.
Lasten kohdalla aikuisten liika syömiskontrolli heikentää Borgin mukaan nälkäsignaaleja, mikä aiheuttaa ongelmia painonhallinnassa ja syömisessä. Ongelmallista on sekä syömisen liiallinen rajoittaminen että tuputtaminen.
Aiemmin olen lukenut tutkimuksista, joiden mukaan alle 3-vuotiaat lapset syövät vielä oman nälkänsä ja kylläisyytensä mukaan. Omista lapsistani tätä maagista rajaa vanhempi selvästi hakee erilaisia kommentteja omaan syömiseensä. Nuorempi syö sen minkä syö ja lähtee sitten pöydästä.
Borg neuvoo pitämään kiinni tasaisesta ateriarytmistä ja muistuttaa, että vanhemman tehtävä on asettaa rajoja: syömisessäkin.
– Tärkeintä on, ettei lapsen syömisestä tule peliä, jossa vanhempi on aina kommentoimassa ja jokin rajoittava ote on aina läsnä.
Borg painottaa myös aikuisen esimerkkiä: joustavaa otetta syömiseen ja myönteistä kehonkuva. Näissä sitä riittää työstämistä.
Jos joku asia, niin tämä on minulle tärkeä omien lasteni kasvatuksessa – varsinkin kun itse muistan jo ala-asteella olleeni painooni niin tyytymätön, että olen aloittanut useita laihdutuskuureja.
Nyt vanhempana pyrin tarjoamaan lapsille (ja itselleni) oikeaa ruokaa säännöllisellä rytmillä, mutta myös herkkuja saa meillä syödä ja ennen kaikkea niistä saa nauttia.
Tavoitteeni on, että syömisistä ei turhaan stressattaisi, eikä se haittaa, vaikka lomalla menisi useampikin päivä vähemmän terveellisillä eväillä. Ja mummulassa on mummulan säännöt!
Yritän kiinnittää huomiota myös siihen, etten palkitsisi herkuilla, enkä laannuttaisi tunnekuohuja ruuan tarjoamisella. On muuten melko hankalaa!
Ruokapyödässä en tuputa, enkä pyydä syömään lautasta tyhjäksi.
Kyllä se lapsi syö sitten, kun on nälkä.