Kuusamon kultakaivossodassa on historian havinaa. Harvemmin kukaan tulee muistaneeksi, että myös edellinen Lapin kultaryntäys 1800-luvulla alkoi itse asiassa Kuusamosta. Venäjän vuorihallitus lähetti ensin retkikunnan Uralille syksyllä 1845. Miehet viipyivät matkalla puolitoista vuotta. Tämän jälkeen kultatutkimukset suunnattiin Kuusamoon Välijoelle, Kuusinkijoelle ja Vuotunkijärveen laskeviin puroihin.
Kuusamon silloinen nimismies Konrad Wilhelm Planting tuli innokkaasti mukaan kultatutkimuksiin. Vähäisiä merkkejä kullasta löytyi monestakin paikasta, mutta lopputuloksena oli kuitenkin täydellinen epäonnistuminen. Planting muutti Kuusamosta Kittilään Lapin kihlakunnan voudiksi 1861 ja tulikin sitten kuuluisaksi keinoteltuaan itselleen muiden löytämän kultapaikan. Asiasta käytiin sittemmin vuosien ajan oikeutta.
Kultaa löytyi sitten lopulta runsaasti 1868 Tenojoen Nulkkamukassa. Ja loppu on Lapin kullan historiaa. Parhaimmillaan 1870-luvun alussa Ivalojoelta kaivettiin reilu 55 kiloa vuodessa kultaa.
Lemmenjoella kulta on tänään matkailuyritysten yksi päätuotteista. Venematka Kultalaan on säännöllistä. Samoin opastetut kullanhuuhdontaretket. Lapissa kulta on matkailuvaltti. Ilman kultaa ei olisi Lemmenjoen kansallispuistoa, eikä Tankavaaran kultakylää.
Nyt tuleekin mielenkiintoinen kysymys. Kuusamossa kulta ja kaivokset ovat nousseet julkisuudessa matkailun kannalta uhaksi. Miksi se ei ole myös mahdollisuus? Vaskooliromantiikka kiinnostaa edelleen. Kullankiiltoa on muidenkin kuin vain kaivosinsinöörien silmissä.
Historia eli tarina on Kuusamossa valmiina. Kultaa myös oikeasti alueella on, siitä lienee käytävä kohu jo yksistään on osoitus. Kaivos ei ole se juttu, vaan nimenomaan tarina ja kulta.
Todellisuudessa Kuusamosta on tietysti paljon helpompi löytää korukiviä: korundeja, ametisteja jne. kuin kultaa. Kitkajoen tai Kitkaan laskevien pikkujokien penkereet sopivat silti yhtälailla vaskoolihuuhdontaan kuin Lemmenjoen penkatkin. Yrittäjä saa kultamatkailijoilta paremman tuoton kuin itse kullasta. Kautta historian kullan ympärillä on ollut toimintaa, joka on itse kullankaivamista tuottoisampaa.
Kulta on tarunhohtoinen ja saa ihmiset toimimaan varsin epärationaalisesti. Sitä etsitään, vaikka sitä ei olisikaan. Kulta liittyy rikkauteen. Se on täynnä sankaruutta ja nostalgiaa. Ei Lapin kultaa ole turhaan nimetty Lapin kullaksi, enkä tarkoita nyt pelkästään Lapin kultaa.
Jos vaikka kaivosta ei tule, tai jos tuleekin, niin kultaa voi hyödyntää monella tavalla. Myös niin, ettei siitä koidu luonnolle suuria ongelmia.
Edit. Korjattu otsikko vastaamaan jutun sisältöä klo 8.00