Simpsonit vierailivat tv-sarjan jaksossa Hirviömarketissa, muisteli brittilehti Guardian 21. lokakuuta.
Marketin nimi tulee tietysti hirveän laajasta valikoimasta. Sen iskulause oli, ”Meillä shoppailu on hämmentävä koettelemus!”
Tavaraa tarjottiin loputtomasti loputtomilla hyllyriveillä. Homer Simpsonin leivänpäällinenkin tuli neljän kilon mötikkänä.
Simpsonit vaihtoivatkin takaisin Abun pyörittämään lähikauppaan. Abun kaupan ansiosta Simpsonit olivat vapaita kaventamaan valinnanvapauttaan.
Vuosikymmeniä on taloustiede iskostanut mieliimme niin sanottuun rationaalisen valinnan teoriaan perustuvaa ihmiskuvaa. Sellaista, että valintojen pitäisi auttaa autuuteen.
Psykologit sen sijaan ovat kokeissaan havainneet tälle ihmiskuvalle hankalan seikan. Ihmiset eivät aina koe onnen tuntemuksia tilanteissa, joissa valittavana on suuri määrä vaihtoehtoja. Valitsevat mieluummin yksinkertaisempia asetelmia. Sittenkin, vaikka tietäisivät häviävänsä palkkioissa.
Tämä pätee myös havaintoihin todellisesta elämästä.
Amerikkalainen psykologi Barry Schwartz kertoo ystävästään, jolle tarjottiin valintaa 156 eläkevakuutuksesta. Yhdysvalloissa ei tunnetusti ole meikäläiseen verrattuna selkeää eläkejärjestelmää. Toinen eläkevakuutusyhtiö olikin huomannut, että kun tarjotaan paljon vaihtoehtoja, jokainen kymmenen uuden vaihtoehdon paketti pudottaa eläkettään valitsevista kaksi prosenttia pois. He luovuttavat. Ihmiset nääntyivät suuriin valintoihinsa siitäkin huolimatta, että vertailusta pudottautumalla tuleva eläke aleni jopa 5000 dollaria vuositasolla.
Onneksi Suomessa ei tarvitse käyttää aikaa ja stressata Ameriikan malliin esimerkiksi lasten kouluttamisen valinnoista, että tuliko valittua oikea oppilaitos. En mielly ajatukseen myöskään terveyden suhteen. Tokkopa monikaan vartavasten haluaisi itse työläästi keräillä tietoa lääkäreistä ja hoidoista saati vertailla vertailukelvottomiksi tarkoitettuja paketteja toisiinsa.
Minkäpä otan, jos yksi herhiläinen tarjoaa vaikkapa toisinaan tarpeellista hammasproteesia siten, että saa silmäleikkauksen kaupan päälle ja toisen firman vielä koreammassa kataloogissa luvataan viisi vuotta ylimääräistä takuuta ja piilolasit – vaikka näen kakkuloillani ihan hyvin?
Entä tuliko valittua oikea tarjous vaikkapa syöpähoitoon, vai olisiko lohtu sitten siinä, että huoli valitsematta jääneen paketin paremmasta parannuskyvystä jää lyhytaikaiseksi?
Pelkään, että huolehtisin vielä omiakin valinnanvapauksia enemmän lasten vakuutuksista.
Olisiko sittenkin vapaus myös vapautta huolesta?