Kolumni

Alakerta: Selvittelin vuorostani, kuka poltti Kuusamon kirkon – päädyin miettimään, mistä tässä asiassa puhutaan ja mistä vaietaan

Väliin tässä hommassa joutuu saikkauksenkin väliin. Sellainen on monesti käsillä, kun joutuu kirjoittamaan siitä mistä ei puhuta, tai jopa mistä ei oikein voi puhua.

Näin kävi, kun pääsin perjantain lehteä varten selvittämään Kuusamossa sotien jälkeen monesti vellonutta keskustelua. Samalla sain mahdollisuuden palata, kuin aikakoneella, tasan kahdenkymmenen vuoden taakse – aina tuohon ikumieluisaan kokemukseen istua Seppo Ervastin historian tunnilla. Kuten niin monesti ennenkin, sain imeä itseeni Kuusamon sattumuksia, historian maku suussani.

Selvittelin jälleen vuorostani sitä, kuka poltti Kuusamo puukirkon. Olivatko polttajat saksalaisia, jotka polttivat koko kylän lähestyvien venäläisten nenän edestä? Vai olivatko polttajat venäläisiä, jotka eivät viitsineet siivota hevostallinaan pitämäänsä kirkkoa, jonka taas vastaavasti saksalaiset olisivat suojanneet tuleltaan, kuten on myös esitetty?

Mikä siinä sitten on sitä, mistä ei voi puhua?

Puhumisen vaikeus liippaa tässäkin sitä, että meille ihmisille on monesti melkein mahdotonta tiedostaa saati sanoa toden mukaan mielihalujemme syytä: sitä mikä kulloiseenkin suuntaan liikuttaa. Hankalaa on sanoa tosia sanasia selitykseksi siitä, mistä todella on kyse, kun pyristelemme jonkin valitsemamme tai meidät valinneen aatoksen, teoksen tai työmaan eteen.

Kirkon polttoasiassa venäläisten syyksi ison pinon aihetodisteita kasannut Tauno Pätsi kertoi työnsä motiivia tivattaessa, että hänelle asia ei ole tärkeä.

Mutta asia on kuin onkin ilmeisen tärkeä.

Historian, varsinkin sen dramaattisten käänteiden tulkinta, onkin mitä tulenarinta toimintaa nykypäivässä, eikä suinkaan historiassa. Tämä tulkinta on osa historian tekemistä, sillä historia on olemassa vain nykypäivässä nykypäivän tulkintoineen. Se on historiapolitiikkaa. Se on saikkausta siitä, millaista tarinaa haluamme itsestämme, eli käytännössä ”meistä suomalaisista” kertoa.

Historia toki myös etääntyy, eikä kaikki tapahtunut tokikaan ole jatkuvasti päivänpolttavaa. Se, polttiko Nero Rooman, lie Kuusamon kirkon poltosta peistään taittavalle sukupolvelle haalea kysymys verrattuna saksalaisten ja venäläisten valintaan pahanteon roolituksessa. Se, mitkä historian kohdat nousevat kiistanalaiseksi kulloisessakin ajassa taitaakin kertoa enemmän historian sijaan siitä, missä kulloisessakin ajassa mennään.