Kolumni

Alakerta: Vilskettä kuituun, radiopärskettä lepikkoon?

Valo- ja radioaallot ovat samanlaisia. Ovat myös yhtä outoja – ainetta ja aaltoa samalla kertaa. Ero on vain se, että aallonpituus on valolla mahdottoman lyhyt ja radioaallolla pitkä. Pitkät aallot läpäisevät helposti ilmaa ja seiniä. Lyhyestä aallosta näkee – kuten valosta – että se seisahtuu vaikka sanomalehteen, jos esimerkiksi lehden nostaa lamppua vasten.

Valon etu internet-liikenteessä on se, että lasikuidussa kulkevaan valoon pystytään pakkaamaan lujasti tietoja. Näin valoväylällä on moniaita kertaluokkia enemmän kaistaa kuin radioaalloilla. Kaistaa mitataan bitteinä sekunnissa. Lasikuidussa valo juoksee muutaman kerran maapallon ympäri sekunnissa, lähes häiriöttä. Lasi vaan on haurasta. Työtä vaatii sen maahan pistäminen.

Radioaallon etu on sen läpäisykyvyssä, se mennä tohottaa antennista joka suuntaan ja puidenkin läpi. Toisaalta sen laiskempaan aaltoon saattaa pakata valoa vähemmän tietoja. Radioaallot myös härkkivät pahasti toisiaan siellä missä on paljon asiaa ilmassa.

Nykyisin 4G-tekniikka käyttää toisinaan puolimetrisiä radioaaltoja, joihin pannut viestit liikkuvat savumerkkejä nohevammin kilometrikaupalla ja yhtä kauas. Näin pitkiä aaltoja eivät uudet metallia sisältävät akkunatkaan häiritse, vaan ne sujahtavat seinäinkin läpi suht’ sutjakasti kännyyn ja mokkulaan. 4G:n liikenne kuitenkin nykii jo.

Se johtuu monesti siitä, että viestit viipyilevät melkein ikuisuuksia, bitin eooneita. Näitä aikakausia mitataan vasteajalla. Ensi vuosikymmenellä käyvät vanhanaikaisiksi nykyiset kymmenet millisekunnit. 4G-verkko ei oikein mahdollista edes 4k-netflixejä – ei ainakaan bussilastilliselle kulkijoita – ei se anna harjoittaa grafiikkalaskentaa verkon yli, ei se auta virtuaalilasien läpi keinomaailmoihin kurkisteluun sen ziljoonan pikselin sisässä eikä siltä luonnistu myöskään tuloillaan olevat lohkoketjusovelluksin hajautetut ohjelmat. Ei se soittele nätisti myöskään esineiden internettiä.

Muutaman vuoden päästä kännykkään pitäisi jo pärskätä lyhyempää aaltoa. Sitten puhutaan radioliikenteen millimetriaallosta, 5-Geestä. Vasteaikoihin, kaistaan ja esineiden yhteydenpitoon pitäisi tulla parannusta, vaan viestimatkat siinä lyhenevät. Nämä aallot näet ovat 3G ja 4G -aaltoja herkempiä törmäilemään fyysillisiin esteisiin ja myös siroamaan väliaineesta, kuten ilmasta ja sateesta. Nopsimpaan 5G:hen siirtyminen ei onnistukaan vain vaihtamalla romppeita mastoissa.

Tokkopa verkko-operaattorit jatkavat nopeiden moninkertaisten verkkojen rakentelua enää syrjäseuduille, jos päätelaitteita pitäisi ripustaa joka toiseen tolppaan ja toisinaan näreeseenkin. Joka tapauksessa kuitu tarvitaan ennemmin tai sitten myöhässä. Valokuitua tarvitaan ainakin melkein perille asti, edes 5G-tukiasemiin, tulevan ajan aallonharjalla surffaavien tupien kulmille.

”Tokkopa verkko-operaattorit rakentelevat päällekkäin enää syrjäseuduille, jos laitteita pitäisi ripustaa joka toiseen tolppaan ja johonkin näreeseenkin.