– Voi kun se on niin luonteeltaan niin persoonallinen ja sellainen ruttuinen söpöliini! Ja piereskelee kuin mies, kuorsaa kuin korsteeni ja rohisee hassusti.
Suurin piirtein näillä sanoilla moni lyttykuonoisen koiran omistaja kuvailee vauvan näköistä pyöreänaamaista lemmikkiään. Se vain jää sanomatta, että se hassu rohina ei ole vain hauskaa ääntelyä, vaan kertoo siitä, että koiran rakenne ei mahdollista normaalia hengittämistä.
Siis hengittämistä!
Ihminen on jalostanut monta koirarotua sen mallisiksi, etteivät ne voi kunnolla hengittää. Epätervettä rakennetta, jossa koiralla on liian lyhyt kallo ja kuono kutsutaan brakykefaaliseksi oireyhtymäksi. Myös lämmön säätelyssä on näillä koirilla ongelmia, eivätkä ne joskus jaksa liikkua kuin lyhyitä matkoja.
Luulisi myös, että eläimen kuin eläimen pää olisi lähtökohtaisesti sen muotoinen, että aivot sopivat kallon sisään. Näin ei kuitenkaan ole. Suositulla seurakoiralla cavalierkingcharlesinspanielilla ilmeisen suuri osa kannasta sairastaa erittäin kivuliasta chiari-tyyppistä epämuodostumaa ja syringomyeliaa, jossa pikkuaivot eivät mahdu oikealle paikalleen kallon sisään.
Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina laajat jutut koirien sairauksista ja niiden vastustamisesta. On erilaisia allergioita ja kutinoita, nivelongelmia ja selkävaivoja, autoimmuunisairauksia ja epilepsiaa. Tervettä rotua ei olekaan, vaan kaikista löytyy kyllä riskiä vikaan jos toiseenkin.
Jutusta voi kuitenkin saada sellaisen käsityksen, että suurin osa roduista olisi yhtä sairaita. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa. On rotuja, joissa ani harva yksilö on vaikkapa lonkkavikainen. Ja on rotuja, joissa suurimmalla osalla on huonot lonkat.
Mitä minä tai sinä, pentua itselleen kuumeileva ihminen voi tehdä? Käytä riittävästi aikaa oikean rodun ja kasvattajan löytämiseen. Jos haet vain kivaa lemmikkiä perheeseen, kriteerien pitäisi olla todella korkealla. Myös luonteen pitää olla sopiva. Jos perheessä on lapsia, oikeaa rotua ja kasvattajaa pitää harkita erityisen tarkasti. Jos haet piskin pentutehtaasta, et tiedä yhtään mitä saat.
Kun etsin nyt itse pentua, selvitän Kennelliiton ja rotuyhdistyksen nettisivujen kautta, mihin sairauksiin kiinnostavassa rodussa on riskiä ja ennen kaikkea, kuinka yleisiä sairaudet ovat. Tässä vaiheessa hylkään sairaimmat ja etsin terveempiä rotuja. Ei ehkä tarvitse sanoa, että yhtään lyttykuontoista rotua ei ollut minulla harkinnassa – ei, vaikka ne olisivat kuinka mukavia luonteeltaan!
Kun perusterve ja muutenkin miellyttävä rotu on löytynyt, olen yhteydessä vastuullisiin kasvattajiin. Kyselen aiottujen vanhempien luonteista, käyttäytymisestä erilaisissa tilanteissa ja suvusta tulevista terveysriskeistä. Hyvän kasvattajan pitäisi kertoa niistä mielellään. Vaikka kaikki olisi otettu huomioon, voi silti käydä huono tuuri ja saada sairaan koiran. Riski vain on paljon pienempi.
Kasvattajien pitää toki tuntea vastuunsa, mutta viime kädessä vastuu on ostajalla. Jos kukaan ei osta sairaiden rotujen tai yksilöiden jälkeläisiä, ei niitä kukaan teetäkään.