Lentopallo: Hel­sin­ki ei pysynyt Kuu­sa­mon kyy­dis­sä

Kolumni
Tilaajille

Anselmi Pit­kä­sen vie­ras­ko­lum­ni: Olen päät­tä­nyt anoa Suomen yk­sin­huol­ta­juut­ta: "En­si­töik­se­ni ju­lis­tan koko ke­säa­jan val­tiol­li­sek­si py­häk­si"

Vaikka moni ei äkkiseltään uskoisi, olen yllättävän hanakka pohtimaan asioita. Useimmiten – kuten varmasti nytkin – pohdintani ovat toki täysin tyhjänpäiväisiä ja tarkoitettuja lähinnä omaksi viihteekseni. Huomaatte kyllä, jos näinkin helposti itsestään ja omista hengen tuotoksistaan syttyvä mies jossain vaiheessa pääsee aatoksissaan Miss Universum-voittajaa pidemmälle ja todella poistaa nälänhädän, köyhyyden ja vaikeasti avattavat rintaliivit maailmasta.

Viime aikoina olen kovasti miettinyt sitä, kuinka ryökäleen epädemokraattinen vuodenaika kesä onkaan. Merkittävä havainto, eikö totta? Talvi on samanlainen kaikille: Palelee, väsyttää ja ahdistaa. Viimeisin havainto valosta puhelimen selfiekameran salamaa lukuun ottamatta on länteen paennut auringon säde syyskuulta. Talvi on kuitenkin reilu rakastajatar. Se ei lupaa kenellekään liikoja. Yhdeksän kuukautta räntää ja kaamosta. Koita siinä sitten tuntea itsesi naapuria paremmaksi, kun yhtä jalkaa käytte puhdistamaan horroksisia Nissaneitanne metrisen kinoksen alta.