– Asta ja Vesta tullee, kuului ilahtunut huuto sukulaisten pihamaalta Haukiputaalla.
Vesta oli ruotsalainen mopedi, jonka kyydissä Asta Karvonen huristeli sukulaisiin nuorena naisena Oulussa asuessaan 50-luvulla.
Tuo mopedi oli aikalaisten puheiden mukaan oikea naisten mopo, sillä vaalea, punaisin somisteluin varusteltu menopeli oli varustettu erikoisvalmisteisin kurakaarin. Miesten malleissa sellaisia ei ollut ja niissä rapa roiskui kovaa ajaessa.
Naisten mallikin kyllä kulki lujaa, jos oli tarvetta.
– Sillä taisi kolmeakymppiä päästä, Karvosen mies Pauli Karvonen miettii.
– Pääsiköhän sillä vähän lujempaa, Asta Karvonen pohtii.
Kuusamolainen Asta Karvonen, o.s. Broström, syntyi 18.11.1928 Tyrnävän Leppijoen varressa pienessä torpassa äidin, suutari-isän ja kahdeksan lapsen joukkoon. Asuipa torpassa vielä äidin äitikin.
– Lapsia tuli perheeseen lopulta yhteensä 17.
Nuoren Astan elämä muuttui suuresti, kun hänen isänsä sisko ja tämän mies ehdottivat voivansa hoitaa jotakuta suuren perheen lapsista.
– Heillä ei ollut omia lapsia, joten he ottivat hoteisiinsa ja kasvattivat minut, Karvonen muistelee muuttoaan Tyrnävältä Oulun Pateniemeen sukulaisperheen luo.
Uudessa perheessään asuessaan Karvonen kävi niin kansakoulun kuin rippikoulunkin.
Koulun jälkeen kaupan alan ura kiinnosti Karvosta kovasti ja hän pääsikin isosiskojensa jalanjäljissä töihin Oulun osuuskaupalle Pateniemeen.
– Olin ensin harjoittelijana, sitten nuorempana myyjänä ja sen jälkeen myymälänhoitajana.
Uraa osuuskaupalla kesti yhteensä kymmenen vuotta ennen kuin elämä vei häntä kohti Kuusamoa.
Mikä sitten sai oululaisen myymälänhoitajan vaihtamaan maisemaa ja muuttamaan kauas itärajalle?
– Syy istuu siinä, Asta hymyilee osoittaen sohvalla istuvaa miestään, Pauli Karvosta, joka on kotoisin Kuusamon Irnin kylästä.
Pari tutustui Oulussa, mutta ei vielä muuttanut saman katon alle. Tapahtui yksi merkittävä asia, joka vaikutti omalta osaltaan muuttohaluihin. Kasvattivanhempien talo nimittäin purettiin pakon edessä Nelostien rakentamisen yhteydessä.
– Talo oli testamentattu minulle, mutta Nelostie oiottiin juuri tuolloin suoraan kotitalon läpi.
Karvonen sai korvauksen puretusta kotitalosta. Oli vuosi 1964, kun nuoripari muutti Kuusamoon Pauli Karvosen kotitilalle.
Asta Karvosesta tuli kertaheitolla kuusamolainen maatilanemäntä, joka hoiti sekä karjaa että kotitaloustöitä. Aikana, jolloin sähköä tai koneita ei tilalla ollut, työt tehtiin kaasulampun valossa ja lypsyt käsin.
– Naapurit epäilivät, että oppiiko se kaupungista tullut tekemään niitä töitä, mutta minä kyllä opin ja tykkäsin niistä.
Maatilaelämää jatkui vuoteen 1989, jolloin tilasta luovuttiin luopumiseläkkeen turvin. Sen jälkeen kotitalo on ollut pariskunnan pojan nimissä ja tila koko suvun yhteisenä kesänviettopaikkana.
Eläkepäiviksi pariskunta muutti Kuusamon keskustaan lähelle palveluja.
90-vuotiaan Asta Karvosen ote elämään on positiivinen ja reipas. Eläkevuosien harrastuksena ovat kudonta ja käsityöt, kesäisin on pidetty mansikkamaata ja ulkoiltu.
– Mikä se tässä, kun ei ole mitään kipuja.
Kuusamo on ollut hyvä paikka elää ja asua, mutta yhtä asiaa rannikkoseudulta Karvonen kaipaa vielä tänäkin päivänä.
– Joskus tekee mieli suolasilakkaa, mutta nyt se on muikku. On sekin hyvää, Karvonen toteaa nauraen.
Niin, ja se Vesta-mopedi. Se seurasi muuttokuorman mukana Irniin ja oli ajossa vielä pitkään. Sillä oli hyvä huristella myös Kuusamossa.
