Aurinkolasien käyttökausi on alkanut toden teolla. Millaiset lasit retkeilijän kannattaisi hankkia ja mitä niitä käyttäessä on hyvä varoa?
Aurinkolasien hinta vaihtelee suuresti: torikojulasit voi saada muutamalla eurolla, mutta optikolta hankittavat urheiluaurinkolasit maksavat 100–200 euroa. Mikäli linssien pitää lisäksi olla omilla vahvuuksilla, lasien hinta alkaa noin 400 eurosta.
Usein korostetaan, että hieman hintavammat aurinkolasit kannattaa valita siksi, että niissä on laadukas uv-suojaus. Silmätautien ylilääkäri Matti Seppänen Terveystalosta toteaa, että Suomen oloissa uv-säteily on vähäisempää kuin esimerkiksi päiväntasaajan alueella.
– Jos asuu päiväntasaajalla ja tekee ulkotyötä, voi pitkäaikainen altistus uv-säteilylle lisätä riskiä kaihen muodostumiselle. Suomessa säteilyä saadaan vuosittain vähemmän ja riski on pienempi.
Seppäsen mukaan oleellisempi aurinkolaseista koituva hyöty on Suomessa se, että ne estävät uv-säteilyä pääsemästä silmäluomien herkälle iholle.
– Jos silmäluomet saavat paljon auringonvaloa, niiden iho voi altistua epäsuotuisille muutoksille.
Uv-säteilyn määrä vaihtelee kuitenkin eri ympäristöissä. Lumesta ja vedestä heijastuva auringonvalo saattaa Suomessakin olla hyvin voimakasta. On aivan eri asia kävellä metsässä ja istua terassilla kuin hiihtää tunturien keväthangilla ja harrastaa melontaa.
Jos jälkimmäisillä retkillä ei käytä aurinkolaseja, voi lyhytaikainenkin uv-altistus johtaa kivuliaaseen lumisokeuteen. Se tarkoittaa tilannetta, jossa silmän sarveiskalvon pintaosa on ärtynyt hetkellisesti.
– Lumisokeuden ennaltaehkäisemiseksi kannattaa valita sellaiset aurinkolasit, jotka suojaavat myös sivulta. Tämä on tärkeää etenkin silloin, jos esimerkiksi laskettelee korkealla vuoristossa. Siellä uv-säteilyä on enemmän, Seppänen kertoo.
Lasien ei ole tarkoitus pimentää
Aurinkolasien linssejä on tarjolla monen värisinä. Mikä väri sopii innokkaalle retkeilijälle, joka liikkuu luonnossa monipuolisesti ympäri vuoden?
Optikkoyrittäjä Mikko Sten on sopiva henkilö vastaamaan, koska hän harrastaa itsekin muun muassa pyöräilyä, tunturihiihtoa, vapaalaskua, polkujuoksua ja päiväretkeilyä.
– Jos vuoriston erikoisolosuhteet jätetään huomiotta, mielestäni hyvän aurinkolasien linssin tunnistaa siitä, että se poistaa häikäisyn, mutta pimentää mahdollisimman vähän, Sten aloittaa.
– Sopivat aurinkoisen kelin yleislasit olisivat ruskeansävyiset. Mikäli valoa on vähemmän, ne voisivat olla jostain keltaisen, oranssin ja ruskean skaalalta.
Linssien väri vaikuttaa siihen, miten maaston kontrastit erottuvat. Jos aurinko menee hiihtovaelluspäivän aikana pilveen, rusehtavat aurinkolasit auttavat pinnanmuotojen hahmottamisessa ja vaikkapa sen näkemisessä, missä osittain umpeen mennyt, heikko latu-ura kulkee.
Koska valaistusolot vaihtelevat luonnossa varsin paljon, linssien värisävy on väistämättä kompromissi. Oranssihtavilla linsseillä kontrasteja näkee vielä tarkemmin kuin ruskeilla, mutta kirkkaalla säällä ruskeat tuntuvat luultavasti paremmilta.
Sten toteaa, että tarkkoja suosituksia on mahdoton antaa, koska linssien väri on osittain makuasia. Kaiken lisäksi myös aurinkolaseissa on keskinäisiä eroja.
– Kaksi silmämääräisesti lähes samanväriseltä näyttävää linssiä saattaa suodattaa valoa eri tavoin. Linssien suodatusominaisuuksissa voi olla merkittäviäkin eroja eri hintaluokkaan kuuluvien aurinkolasien väliltä.
Stenin mukaan merkkilasien valmistajat ovat selvittäneet, miten heidän linssinsä suodattavat erilaisia aallonpituuksia missäkin suhteessa. Halvemman pään laseissa suodatusominaisuuksia ei ole tutkittu yhtä tarkasti, ja linssien väri on enemmän ulkonäköjuttu.
Polarisointi auttaa näkemään veden alle
Jos on hankkimassa uusia aurinkolaseja, voi värin lisäksi miettiä, onko itsellä tarvetta erikoislinsseille. Etenkin perhokalastajat ja melojat saattavat hyötyä polarisoivista linsseistä.
Polarisaatiosuodin poistaa vedestä heijastuvaa valoa, joten ne auttavat näkemään pinnan alla piileskeleviä kaloja ja kiviä – olettaen, että vesi on kirkasta. Polarisoivat aurinkolasit voivat olla mukavat myös säkenöiville keväthangille suuntautuvilla hiihtovaelluksilla.
– Jos omat silmät ovat tosi häikäisyherkät, polarisoinnista voi olla hyötyä muunlaisissakin olosuhteissa. Valoahan heijastuu jonkin verran myös vaalealta hiekkapinnalta ja jopa nurmikolta, Sten sanoo.
Hän jatkaa, etteivät polarisoivat aurinkolasit kuitenkaan sovi kaikille ja kaikkeen.
– Tällainen linssi tavallaan hämää syvyysnäköä, mikä voi aiheuttaa joillekin ihmisille päänsärkyä tai epämääräistä huonovointisuutta.
Vauhdikkaassa laskettelussa polarisoivat linssit eivät Stenin mukaan aina ole edukseen, koska esimerkiksi lumen pinnassa olevat jäiset kohdat on helpompi nähdä, jos heijastuksia ei ole estetty.
Valokuvaajien ja ahkerien kännykkäruudun tuijottajien on myös hyvä tietää, että polarisoitu linssi hankaloittaa jonkin verran nestekidenäytön katsomista.
Nykyisin voi tosin halutessaan valita keskitien ratkaisun.
– On mahdollista hankkia sellaiset linssit, joissa polarisaatiosuodin ei ole sataprosenttinen vaan esimerkiksi 50-prosenttinen.
Fotokromaattiset toimivat parhaiten kesälämpötiloissa
On olemassa myös fotokromaattisia aurinkolaseja. Ne mukautuvat kulloisiinkin valaistusolosuhteisiin, eli linssit tummuvat ja kirkastuvat itsestään auringon uv-säteilyn perusteella.
– Fotokromaattisista linsseistä voi olla hyötyä etenkin niille ihmisille, joilla on silmälasit. Yleensä silloin raaskitaan hankkia vain yhdet aurinkolasit, joita käytetään sitten ympäri vuoden, kaikissa mahdollisissa tilanteissa, Sten sanoo.
Fotokromaattiset lasit voivat olla kätevät myös kovaa vauhtia viilettäville pyöräilijöille. Heidän kannattaa aina suojata silmiään viimalta ja ötököiltä. Fotokromaattiset linssit mahdollistavat sen, että pyörälenkille ei tarvitse ottaa mukaan vaihtolaseja, vaikka lenkki venyisi iltahämärään asti.
Stenin mukaan Lapin hiihto-olosuhteissa fotokromaattiset lasit eivät kuitenkaan välttämättä toimi kovin hyvin. Talvipakkasilla linssien tummuminen on voimakkaampaa kuin kesälämpötiloissa.
– Aika usein maisemaa peittää harsosumupilvi eikä varjoja näy. Silloin tällaiset linssit tummuvat mielestäni vähän liikaa.
Sten huomauttaa myös, että tavalliset fotokromaattiset aurinkolasit eivät sovellu autoiluun, koska ne eivät tummu tuulilasin läpi. Autoilijoille on kyllä kehitelty omat lasinsa, mutta ne taas eivät ole erityisen hyvät ulkoilukäytössä.
Lasit pois päästä nuotion äärellä
Olivat aurinkolasit millaiset hyvänsä, niistä kannattaa pitää hyvää huolta.
Ehkä kaikkein olennaisinta on säilyttää suojakoteloa helposti käden ulottuvilla, esimerkiksi rinkan sivutaskussa. Lasit naarmuuntuvat ja hukkuvat tyypillisesti silloin, kun ne on hetkeksi otettu pois päästä ja ne lojuvat omillaan jossain laavun kulmalla.
Aurinkolasit ovat arkoja kuumuudelle. Niiden kanssa ei kannata työntää naamaa nuotion lähelle tai lisätä puita saunan pesään. Esimerkiksi kaikissa urheilulaseissa on naarmuuntumista estävä pinnoite, joka voi sumentua tulen voimasta.
Jos aurinkolaseissa on vahvuudet, ne on varminta ottaa päästä myös silloin, kun kyykkii retkikeittimen äärellä ja sekoittelee höyryävää kattilaa.
– Mitä ohennetumpi aurinkolasien tai silmälasien linssi on, sitä herkempi se on kuumuudelle. Jo 60–70-asteinen vesihöyry voi vaurioittaa ohennettua linssiä, Sten sanoo.
Vaelluksen aikana lasit likaantuvat, mutta pelkällä järvivedellä ei saa pois esimerkiksi aurinkorasvatahroja. Stenin mukaan lasit voi maasto-olosuhteissa puhdistaa käsidesillä, jos mukana ei ole mitään muuta. Käsidesiä kannattaa tosin vähän laimentaa vedellä ja varmistaa, että se on alkoholipohjaista eikä siihen ole lisätty käsiä kosteuttavaa rasvaa.
Märät lasit voi kuivata pehmeällä wc-paperilla. Paidanhelmaa ei pidä käyttää, koska kangas on melko karhea ja siihen on saattanut kertyä pölyä tai hiekkaa, joka naarmuttaa linssin pintaa.
Jos hiihtoreissulla kärsii lasien huurtumisesta, sitä voi estää käyttämällä tähän tarkoitukseen suunniteltua suihketta tai puhdistusliinaa.