Kolumni

Ebba An­ne­ber­gin ko­lum­ni: 1950-lu­vul­la monet ihmiset näkivät en­ke­lei­tä, mutta sitten ta­pah­tui jotain aivan eri­kois­ta: Kitisen yllä liikkui hahmo

Tämän huhtikuun alkupäivinä tuli käytyä vanhoilla palinmailla Pyssykylässä. Kävin saattelemassa kymmenen vuotta vanhempaa Elsa-sisartani, lottaveteraania, viimeiselle matkalle, Iäisyysmatkalle.

Yhteinen suru, yhteiset muistot, harvoin nähtyjen sukulaisten tapaaminen, uusiin sukulaisiin tutustuminen: kaikki tämä lujittaa suvun keskinäistä suhdetta. Onko minussa jotakin samaa kuin poisnukkuneessa ? Tunnistaako oudompikin, että olen samaa suohkunaa? Voipiko minusta sanoa "sukuhunsa suopetäjä, tekijhänsä tervaskanto" ? Tämänkaltaiset ajatukset risteilivät päässäni kelatessani muistojani. Mutta myös monet kuulemani tarinat tulivat mieleen.

Aska, kylä Kitisen ja Rovaniemelle vievän valtatien varrella, oli kotikyläni. Pyssykylään oli saatu kunnallinen keskikoulu, johon miekin muiden köyhien perheiden lasten lailla pääsin. Maksullinen yhteiskoulu oli ollut jo muutaman vuoden, Askaankin oli saatu ensimmäiset ylioppilaat. Se tuntui kaukaiselta haaveelta.

Keskikouluaikana sain asua vanhimman sisareni luona. Martta- sisareni oli ollut Sodankylän kansanopiston oppilaana. Se merkitsi sitä, että oman koulunkäyntini ohella kävin "yksityisen kansanopiston". Omalla työlläni maksoin asumiseni. Ikkunoiden pesu, vaatteiden silitys, matonkuteiden leikkuu ja kaikki muukin taloustyö tehtiin kuten kansanopistossa oli opetettu.

Lankoni Heikki oli sotainvalidi, luppoaikoinaan hän kalasti ja metsästi. Kalat hän perkasi itse, mutta mie olin vasittu linnunnykkijä, olin siihen isä-Ponkulta opin saanut. Heikki oli verraton tarinankertoja, hupasesti kuluivat iltapuhteet: Pyssykylän asioista riitti kerrottavaa.

1950-luvulla olivat tarinoiden mukaan monet ihmiset nähneet enkeleitä: korttiringissä olleet miehet olivat juosseet karkuun, joku ämmi oli tullut uskoon, kun enkeli oli puhutellut. Mutta sitten oli tapahtunut jotakin aivan erikoista. Kitisen yllä oli liikkunut joku hahmo. Kyllä se on varmasti enkeli! Eihän ilmassa voi kukaan liikkua. Kitisen yläpuolella rannalta vastarannalle enkeli oli edennyt ilman mitään apuvälineitä. Mitähän se tietää? Ovatko Avaruuden olennot tulleet valloitusretkelle?

Asiaa oli miehissä pohdittu. Kyllä tämä on varmasti papin temppuja! Sodankylän seurakunnan kirkkoherrana oli Aittokallio, pidetty sananjulistaja, mutta myös tempauksistaan tunnettu. Joku oli seurannut hänen puuhiaan. Hän oli viritellyt vastarannan puihin vahvan siiman, johon oli hahmon sitonut. Toiselta rannalta ohjailemalla hän oli saanut enkelin liikkumaan Kitisen yllä.

Heikki-lankoni oli varma asiasta. Kyllä Aittokallio halusi opettaa seurakuntalaisiaan: älkää uskoko kaikkia juttuja. Kyllä enkeleitä on olemassa. Jokainen voi olla jollekin enkeli auttamalla toista hädässä.

Minulle tämä Pyssykylän enkeli jäi mieleen lankoni kertomana tarinana.