Tubettajat valloittavat kaupunkeja ja maakuntia yhteiskiertueillaan ja bloggaajat päästävät ihmiset elämäänsä kirjoitustensa myötä.
Valtakunnallinen media toitottaa, miten nuoria ei enää kiinnosta "oikeat työt", vaan he haaveilevat elättävänsä itsensä kuten Lakko, Herbalisti, Miklu tai Mansikka.
Ei Koillismaalla. Täällä nuoret haaveilevat tubettamisen sijaan perinteisistä aloista. Niistä, jotka vanhemman polven ihmiset mieltävät oikeiksi töiksi. Yksi heistä on 9.-luokkalainen Lauri Leinonen, jolle on ollut ala-asteelta varmaa, että hän menee lukioon.
Luen siellä tiedeaineet (kemia, fysiikka, biologia) huolella. Sieltä yrittäisin päästä Ouluun yliopistoon. Kemisti tai kemian opettajan kiinnostaa, ensisijaisesti kiinnostaisi tulla ruokateollisuuden kemistiksi, Leinonen kertoo.
Ei sillä, etteikö Leinonen olisi jossain vaiheessa miettinyt tubettamista vaihtoehtona, mutta järkeillyt sen olevan tässä vaiheessa turhaa.
– Jos nyt alkaisi tubettamaan, ei se varmaan siitä miksikään lähtisi. Nyt katsotaan yhä niitä kanavia, jotka alkoivat Yuotuben tullessa. Niitä katsotaan vieläkin. Jos nyt tekisi jonkin kanavan, ei se varmaan enää kasvaisi niiden suurimpien joukkoon, Leinonen pähkäilee.
Leinonen ei ole ajatustensa kanssa yksin. Kuusamossa nuoret miettivät opiskelua ja työllistymistä järjellä.
Rinnakkaisluokkalainen Ella Murtovaara on yksi heistä. Vaikka hän haaveilee teatterikorkeakoulusta ja näyttelijän työstä, hankkii hän ensin koulutuksen, joka takaa varmasti työpaikan.
– Lähden yhdeksännen luokan jälkeen ammattikoulua. Alana olisi joko liiketalous tai matkailu. Niistä on hyvät jatkomahdollisuudet vaikka mihin, miettii Murtovaara, jolla kipinä näyttelemiseen on syttynyt yläkoulun näytelmäkerhon kautta.
Laurin ja Ellaan luokkatovereiden haaveammatit ovat nekin pääasiassa perinteisiä. Ikätovereista tulee kiinteistövälittäjiä, parturikampaajia, opettajia, jalkapalloilijoita tai salibandyn pelaajia.
Perinteistä tai uutta, yksi vaatimus nuorilla on työlle ja työelämälle.
– Työ voi olla hauskaa. Työn pitää olla sellaista, josta itse tykkää, Murtovaara kiteyttää.
Nilon koulun opinto-ohjaaja Susanna Piri vahvistaa: nuoret hakeutuvat täällä yhä perinteisille aloille.
– Päällisin puolin nuoret haluavat ihan normaaleihin ammatteihin: kokiksi, opettajaksi, lääkäriksi tai vaikka arkkitehdiksi. Mutta muutamilla voi olla sitten se, että kun olen hyvä peleissä, minusta tulee pelisuunnittelija tai ammattipelaaja. Tai jalkapalloa pelaavat voi ajatella, että heistä tulee jalkapalloilijoita, Piri kertoo.
Erilaiset haaveet eivät ole Piristä huono asia, mutta hän haluaa kannustaa oppilaita pitämään ajatukset realistisena.
– Pitää ymmärtää, että ei kovin moni Suomessa tällä hetkellä tienaa leipäänsä vaikka pelaamalla. Opon tehtävä on kannustaa, mutta samalla myös auttaa miettimään, että voisiko siinä rinnalla kuljettaa jotain muuta alaa.
Negatiivisena asiana Piri näkee sen, että "antaa elämän kuljettaa "-asenne on rantautunut paikkakunnalla muutaman viimeisen vuoden aikana.
– Nyt on jonkin verran sitä asennetta, että en tee ysin jälkeen mitään. Tässä elämässä on opittu, että halutessaan pääsee aika helpolla.
Pirin mukaan kuitenkin vain pieni vähemmistö oppilaista ajattelee näin.
