Jäädessään yksin Margit Puustjärvi käänsi kiikkutuolin ikkunaa kohti. – Mitä mie tyhjiä seiniä kattelen, järvelle mieluummin. On ihana seurata luontoa tästä ikkunasta, Puustjärvi sanoo.
Kuva: Kaisa Vänskä
Itsesuojeluvaisto on iän myötä kehittynyt. Margit Puustjärvi hiihti tänä talvena pari-kolmesataa kilometriä. Kulunut talvi oli ensimmäinen, jona Puustjärvi ei enää lähtenyt kotinsa vierestä kulkevalle mäkiselle ladulle ja Tropiikkiin päin vaan ajoi aina suksiensa kanssa keskustaan. Kiersi Torankijärven ja kävi samalla reissulla kaupassa.
– Mietin, että kun tämä 90 rupeaa täyttymään, voipi olla varovaisuus viisautta, Puustjärvi sanoo ja nauraa silmät sirrillään.