"Kesäilta, järvenranta, koivun tuoksu. Siinä kaikki. Mitä sitä muuta tarvitsee? Löylykauha, maailmanrauha, ystävyyttä, eipä hätää, huh hah hei ja limsaa koneeseen."
Tämän kappaleensa Jukka Takalo kertoo olevan suomalaisen onnen ytimessä. Tällä kertaa sanoissa vain heitetään kaljan sijasta koneeseen limsaa, sillä ollaan koko perheen tapahtumassa.
Musiikki Taivalkoskella kotiseutumuseon pihalla auringon paistaessa innostaa muutaman lapsen tanssimaan ja vanhemmat hymyilemään ja miettimään.
Kun näin on tapahtunut, on Jukka Takalo onnistunut välittämään biisin sanoman.
– Biisin tausta-ajatuksena minulla on se, että kun netissä on kauheasti kaikkea riitaa, intetään ja kaikki ovat pahalla tuulella, että onko jotain asioita, joista ihmiset ovat yhtä mieltä. Tulin siihen tulokseen, että kesäinen tyyni järvi on kaikkien mielestä ok, Takalo pohtii.
Takalo esiintyi keskiviikkona Kajakkiorkesterinsa kanssa kolmen keikan verran Taivalkoskella. Kupletteja ja kuperkeikkoja & pihapelejä kotiseutumuseolla - tapahtumassa yleisönä olivat lapsiperheet, päivällä palvelukeskuksessa ikäihmiset ja illalla kuka tahansa pääsi katsomaan ja kuuntelemaan orkesterin soittoa vetten päältä kanooteista ja kajakeista.
Vesiltä soitettavia Kesäilta järvenrannalla -konsertteja Takalo tekee kesän aikana 14. Ensi viikolla orkesteri pääsee vetten päälle erikoiselle keikkapaikalle Kuusamossa kahdesti esiintyessään keskiviikkona ja torstaina Oulangalla.
Ajatus näistä luonnon erikoisista keikkapaikoista alkoi kiinnostaa Takaloa viime vuoden Hossan esiintymisen jälkeen.
– Yli vuosi sitten Hossan kansallispuistoon oltiin järjestämässä konserttia ja minulta kysyttiin, että olisiko minulla siihen ideaa jonkinlaiseen konserttiin luonnonpaikalla. Mieleen tuli kajakkiorkesteri, joka soittaa kanooteista ja kajakeista.
Takalo ja Kajakkiorkesteri esiintyivät Hossassa keskellä yötä Värikallion edustalla ja lumoutuivat.
– Oli mahtavaa olla 5000 vuotta vanhassa luonnon oopperatalossa. Akustiikka oli tosi mielenkiintoinen. Seinä kaikui ja ihmiset kävelivät kolmekin kilometriä keikalle. Se oli tosi hauskaa.
Ikänsä kalastanut ja viime vuodet melonut Takalo kiinnostui siitä, miten vesi kantaa ääntä.
– Akustiikkaa on siitä jännä juttu, että rannalle kuuluu jotenkin tosi mielenkiintoisesti kaikki soundit. Kaikki luonnon pinnat vaikuttavat, esimerkiksi viiveitä tulee seinämistä ja puista.
Elokuussa ulos tuleva Vaarojen laulut jatkaa luonto-teemalla. Se on Takalolle nyt omin aihepiiri. Aknestik-vuosien jälkeen takaisin Haukiputaalle muuttanut muusikko kokee olevansa pohjoisen lauluntekijä.
– Turhaan koetan kertoa, että millaista on Espoossa eläminen, koska en siellä elä. Kun on tullut nyt kuljettua vesireittejä tajuaa, että jotkin jokireitit ovat ikiaikaisia moottoriteitä. Ja että siellä on niemennokka, jossa on tukkikämppä, joka on entisajan huoltoasema.
Vaarojen laulut kertovat näistä Koillismaan ja pohjoisen reuna-alueista, vanhoista metsistä ja vaaroista. Albumin biisejä Takalo on tehnyt esimerkiksi Kuusamossa mökillä ja Hossassa.
– Minulla on ollut siinä ajatuksena sellainen nykyajan ja perinteen törmäys. Musiikillisesti jos ajatellaan, mukana on puhaltimia ja jousia: siinä kohtaavat ikään kuin Sibelius ja Helismaa.
Suomirokilla aloittanut lauluntekijä tekee nykyään kupletteja omalla nimellään aikuisille ja lapsille yhteistyössä Soiva siili -orkesterin kanssa. Mikä sai miehen vaihtamaan rokin kupletteihin?
– Varmaan siihen vaikutti se, että olen tehnyt paljon soolokeikkoja ja sanojen merkitys on kasvanut paljon, Takalo aloittaa.
– Soitin teini-iässä Martinniemessä kuplettihommia ja työväenlauluja. Aloin sitten tutkia, että millaisia sointuja niissä on. Alkoi tuntua, että nämä biisit ovat minun omaa historiaa ja aloin tehdä niillä soinnuilla biisejä, hän jatkaa.
Kupleteillaan Takalo haluaa luoda positiivisuutta.
– Haluan välittää sellaista positiivisuutta ja iloa. Koen olevani pohjoisen lauluntekijä. Meidän asioilla ja maisemilla on merkitystä.