Koiran virka, ei siihen kukaan halua lähteä.
Näin kuvailee arvioimislautakunnan puheenjohtajan tehtävää Kuusamon entinen maaseutuasiamies ja tehtävän hoitaja Jouni Määttä.
Määtän aikana korvausta sai 52 euroa istunnolta.
– Periaatteessa teet sitä omalla ajalla. Ei se korvaa millään siihen käytettyä aikaa. Korvaukset ovat hullun kiusaamista, kun tehtävässä pitää olla tavoitettavissa yötä päivää.
Istuntoja oli 1-5 vuosittain, mutta puhelinneuvontaa kymmenkertainen määrä. Siitä ei korvausta maksettu. Kokoontumisesta olisi usein tullut enemmän kustannuksia kuin oli alkuperäinen viljelysvahinko.
Määtän ollessa töissä kaupungilla tehtävää sai hoitaa työajalla, mutta myös korvaukset menivät kaupungille.
– Sillä tavalla se nyt jotenkin meni.
Kiitosta tehtävästä ei Määtän mukaan saa.
– Tai jos jompikumpi osapuoli kovin kiitteli, niin sitten sitä mietti, että tuliko tehtyä oikeudenmukainen päätös.
Kuusamo on yksi vilkkaimmista pitäjistä poronhoitoalueella, Määttä sanoo.
– On maataloutta, matkailua ja porotaloudesta häiriintyviä kohteita yllin kyllin. Sitten tulee ristiriitoja. Lisäksi hoidetaan henkilö- ja naapurisuhteita, jotka ovat välikappaleina tässä.
Määttä kirjelmöi asiasta useita kertoja viranomaisille ja ministeritasoa myöten.
– Päättävissä piireissä asia ei kiinnosta oikeastaan ketään. Ongelma on Lapin läänin eteläosassa ja Oulun läänin pohjoisosassa, eipä muualla. Monesti vastaus oli että sielläpä sopikaa keskenään, ei ruveta lakeja ja asetuksia muuttamaan pienen alueen ja väestömäärän takia.
Määttä sanoo, että monelta ristiriidalta vältyttäisiin, kun poronhoitolakia vähän tarkentaisi asetuksilla. Nyt kun joka palkisessa on periaatteessa oma arvioimislautakunta, ei yhteisiä käytäntöjä pääse syntymään.
– Järkevintä olisi niin että ely-keskuksissa tai muualla olisi neuvova puhelin, johon otettaisiin ensin yhteyttä ja sieltä saisi laskentaperusteita ja neuvoja. Jos siitä huolimatta ei päästä yhteisymmärrykseen, niin olisiko 1-2 lautakuntaa koko alueella. Muuten ei tolkkua tule siihen touhuun.