Han­hi-Ot­to takoi Tai­val­kos­kel­la tu­han­sia puuk­ko­ja ja ko­ris­te­li tupet ka­loil­la ja täh­dil­lä – nyt hänen mal­lis­taan ha­lu­taan luoda kuntaan oma pi­tä­jä­puuk­ko

Kyläseppä Otto Hanhelan takoma puukko on heloiltaan koristeellinen ja terältään siro. Tämä tuppi on koristeltu kala- ja tähtikuvioin. Hoikkalan tuppi on koristeltu kolmella sydämellä ja viivakuviolla. Iiro Hoikkala pitää kädessään takomiaan teriä, jotka muotoutuvat pikku hiljaa valmiiksi puukoiksi. Ensihoitaja Erkki Uddin tekemää tuppea koristaa Elämän tähti -kuvio, jota nähdään ambulanssien tunnuksena.
Kyläseppä Otto Hanhelan takoma puukko on heloiltaan koristeellinen ja terältään siro. Tämä tuppi on koristeltu kala- ja tähtikuvioin.
Kyläseppä Otto Hanhelan takoma puukko on heloiltaan koristeellinen ja terältään siro. Tämä tuppi on koristeltu kala- ja tähtikuvioin.

Pajavasaran iskut kalkattavat tahtia ahjon oranssissa loisteessa koulun metallityösalin perällä. Viereisen lasiseinän takana puuhiomakoneeseen kytketty imuri ulisee tasaisesti.

Ensihoitaja Erkki Udd työskentelee puukon tupen kanssa työpöytänsä äärellä. Beigenvärinen, kolme milliä paksu naudannahka on taivutettu märkänä puisen lestan ympärille. Se muotoutuu pikku hiljaa kiinteäksi tupeksi pistos pistolta. Mustaa vahalankaa ajetaan kahdella pyöreäpäisellä neulalla nahkapaskalla tehtyyn reikäriviin.

– Tämä on hyvää vastapainoa arjelle ja siksi minä oikeastaan lähdinkin kokeilemaan puukon tekoa, ambulanssissa työpäivänsä viettävä Udd kertoo sovitellessaan neulaa uuteen reikään.

Ensimmäinen Uddin puukko on mukailtu malli maankuulusta kainuulaisesta Tommi-puukosta, siitä puukosta, jota nyt käytävällä puukkokurssilla opetellaan tekemään.

Udd nostaa pöydälle kaksi siroa, tähti- ja kalakuvioista tuppea. Molemmat kätkevät sisäänsä taivalkoskelaista käsityön taituruutta. Nämä puukot tuppineen ovat taivalkoskelaisen kyläsepän, Otto Hanhelan (s. 1914, k.1986) päästä ja pajasta lähtöisin.

– Olen hakenut näistä mallia toiseen puukkooni, joka on hieman sirompi kuin ensimmäiseni, Udd kertoo perintönä saaduista puukoistaan ja niiden vaikutuksesta omiin töihinsä.

Voisiko Uddin esikuvina käyttämissä Hanhelan puukoissa olla mallia tuhansien tarinoiden pitäjän omalle puukolle, pitäjäpuukolle?

Kyllä vain. Kun kuuntelee puukkokurssin puolankalaisen vetäjän Sakari Väätin puheita Hanhelan puukkomallista, käy selväksi, että kyläsepällä on ollut selkeästi oma tyylinsä.

– Hanhi-Oton puukko muistuttaa paljon kuuluisaa kainuulaista Tommi-puukkoa. Mallissa on piirteitä Tervolan suunnalta, mutta suurin ero näissä on heloissa, Väätti kertoo yhdeksän hengen puukkokurssilaisryhmälle.

Helat ovat yleensä metallista tehtyjä koristeosia kahvan etu- ja takaosassa. Ne voivat myös olla luuta. Tommille on tyypillistä kaksi messinkistä helaa, edessä ja takana.

Otto Hanhelan puukoissa taas helarakenne on huomattavasti monimutkaisempi – ja myös koristeellisempi.

– Nuppihelassa, eli takana, on milli alumiinia, välissä tuohta ja sitten kaksi milliä alumiinia. Ruoto on niitattu messinkiin, Väätti luennoi valokuvasuurennoksen avulla.

Etuhelassa on niin ikään alumiinia ja tuohta.

Helakoristelujen lisäksi Hanhelan tavaramerkkinä on tuppien kuvioinnissa toistuvat merkit, kuten tähtikuvio ja hyppäävä kala. Näiden lisäksi Hanhela käytti eläinten jälkiä, kasveja ja nuolia.

Koristelu oli, ja on, jokaisen sepän oma asia.

– Seppä tekee omat tuppensa ja niiden koristelusta ollaan hyvin tarkkoja. On niistä tapeltukin kunnolla, nosteltu entisaikaan seinälle ja rähisty, Väätti kertoo.

Kyläseppien aika on taakse jäänyttä elämää. Samoihin historian havinoihin ovat jääneet puukkoseppien suuret lukumäärät, vaikka heitä tosin vielä muutamia löytyykin.

Uusien seppien pääsy markkinoille on haastavaa, sillä puukoista on pakko pyytää melkoisia summia leivässä pysyäkseen. Lisäksi tarvitaan tilat, työkalut ja materiaalia puhumattakaan hikisestä ja osin raskaastakin käsityön osuudesta. Moni pitääkin puukonteon vain harrastuksena.

Erikoistuminen on taikasana, jolla alan taitaja saattaisi pärjätä markkinoilla. Väätti kertoo esimerkin: Tommi-puukon taitajat alkoivat olla 90-luvulla vähissä. Hän päätti tehdä asialle jotain.

– Koulutin vuonna 1999 Euroopan sosiaalirahaston hankkeessa kymmenen puukkoseppää tekemään pelkästään Tommi-puukkoja.

Se kannatti. Tänä päivänä vielä viisi heistä ahkeroi kukin pajallaan tehden yksinomaan Tommeja.

Tällaista toimintaa Väätti haluaisi kovasti nähdä myös Taivalkoskella. Se olisi hänen mukaansa hyväksi koko kunnalle, sillä puukko on suomalaiselle merkittävä esine, ja toki se olisi myös valttikortti matkailulle. Puukkoja ostetaan useasti matkamuistoiksi.

Väätti puhuu paljon puukon kulttuurisen arvon puolesta. Tuon saman arvon näkevät myös puukkokurssille osallistujat.

– Oma puukko toisi maaseutuylpeyttä, toteaa Pertti Ronkainen kertoo.

– Olisihan se hienoa, jos meillä olisi oma puukko täällä, poromies Terho Väisänen kertoo.

Väisäsen oman kurssipuukon terä on lyhyt – tai pikemminkin juuri sopivan mittainen työhönsä, sillä se on tarkoitettu vasojen korvamerkintöjen tekoon.

Yhdelle puukko on työkalu, toiselle taas koriste-esine. Taivalkosken puukkokurssilaisilla on jokaisella oma suhteensa ruotiterään.

Iiro Hoikkala on tehnyt puukon lahjaksi vaimolleen Johannalle.

Punamustaan tuppeen on kaiverrettu kolme sydänkuviota. Hoikkalalle itselleen puukko merkitsee työvälinettä, jota käytetään erällä ja kalassa. Puukkokurssi on saanut miehen hankkimaan jo pajavälineitä kotiinsa.

– Harrastus tulee ehdottomasti jatkumaan. Kaasuahjon aion tehdä itse.

Erkki Udd aikoo myöskin viedä puukkonsa erälle ja kalaan. Tulistelu ilman teräasetta olisi kovin heikkoa.

– Koitapa tehdä luonnossa tulet ilman puukkoa, se ei oikein onnistu.

Vain aika näyttää, lähteekö joku näistä innokkaista puukkokurssilaisista kokeilemaan pitäjäpuukon tekoa esimerkiksi Hanhelan mallin mukaan. Sakari Väätti kannattaa ajatusta.

Hänen mukaansa Hanhelan tuhansittain takoma puukko on täysin samalla viivalla Tommi-puukon kanssa, josta on tullut kainuulaisten rakastama tunnus ja arvostettu koriste- ja käyttöesine.

– Oton puukkoa ei pidä unohtaa, se on yhtä hieno puukko kuin Tommikin. Sillä on kaupallista, mutta ennen kaikkea historiallista ja kulttuurista arvoa koko pitäjälle. Tarvitsemme tekijöitä tälle puukolle.

Paja pystyssä, työvälineet tallessa

Petri Markkanen

Otto Hanhelan paja on vielä pystyssä, kertoo hänen lapsenlapsensa Matti Hanhela, joka on myös on tehnyt puukkoja hakien innoitusta ”papan” mallista.

– Kunnioitan papan työtä paljon, Matti Hanhela kertoo.

Oton poika Eero Hanhela kertoo, että pajassa on vieläkin tallella sepän käyttämät työkalut vasaroista pihteihin. Paja on suullisella sopimuksella menossa Matti Hanhelan käyttöön, joka on entisöinyt ja korjannut rakennusta.

– Toivon ottavani pajan jossain vaiheessa käyttöön, siitä voisi tulla esimerkiksi toiminnallinen museo, Matti Hanhela kertoo.

Eero Hanhela viettänyt tuossa pajassa enemmän aikaa kuin pystyy laskemaan, sillä hän kaiversi tekijätiedot ja omistuskirjoitukset isänsä takomiin puukkoihin.

– Isälläni oli Parkinsonin tauti ja minä olin pajassa apuna. Niiden kaikkien puukkojen kaiverrukset ovat minun kädenjälkeäni.

Tarkkaa lukumäärää puukoista ei ole tiedossa, mutta vihjeitä löytyy perimätiedon kautta.

– Isä teki viimeiset kymmenen vuotta elämästään pelkästään puukkoja. Jossain radiohaastattelussa häneltä kysyttiin tehtyjen puukkojen määrää, johon hän oli vain todennut, että vuodessahan on satoja päiviä. Ja hän viihtyi pajalla melkein joka päivä.

Entä millainen mies oli Otto Hanhela, tuo sirolinjaisten puukkojen taitaja?

Eero Hanhela muistaa isänsä tarinaniskijänä ja hyvin auttavaisena ihmisenä.

– Keskellä yötä joku saattoi tulla käymään rikkoutuneen asian kanssa ja isä lähti katsomaan, että mitenkäs tämä voitaisiin korjata. Hän auttoi ihmisiä aina niin paljon kuin pystyi.

Oton elämänasenne tulee Eero Hanhelan mukaan esiin hyvin isänsä sanonnassa:

– Ei tässä ole mitään hätää, rauta se on vain vastapelurina.

Otto-Papan puukko Taivalkosken kunnan pitäjäpuukkona olisi kyläsepän suvulle hieno asia.

– Mukavalta se tuntuisi, Matti Hanhela kertoo.

Eero Hanhela on samalla viivalla.

– Ehdottomasti kannatan tätä ajatusta eikä meillä ole mitään sitä vastaan, jos joku tätä puukkoa tekee. Se olisi vain hieno asia.