Hil­la­suon kutsun kuulen kai minäkin – huip­pu­luo­kan poi­mi­jak­si on aikaa vielä har­joi­tel­la


-
Kuva: Mikko Halvari

Se alkaa olla se aika vuodesta käsillä.

Nimittäin hilla-aika. Tänä vuonna tuota soiden kultamarjaa pitäisi tulla ihan mukava määrä. Olen pistänyt merkille, että ihmiset ovat käyneet jo suon laidassa hieman katsastamassa hillatilannetta. Ainakin sosiaalisessa mediassa on ollut havattavissa valokuvia hillasoista, joilla marjat vielä odottavat kypsymistä. Jossakin päin maailmaa ovat jo hillaämpärit alkaneet täyttyä. Täällä Koillismaan kamaralla Kuusamossa pitänee vielä kuitenkin malttaa vielä hetki ennen kuin on aika ottaa suunta hillasuolle. Ehkäpä se aika koittaa jo loppuviikosta. Voisin kuvitella, että viimeistään ensi viikolla alkaa ryntäys soille.

Itsekin olen hieman suon suuntaan vilkuillut ja havainnut muutamia hillan raakileita. Vähitellen alkaa pienimuotoinen hillakuume nousta, vaikka en hillanpoimijana itseäni nyt mihinkään ammattilaisluokkaan voi laskea. Se riittää, että saan poimituksi itselleni hillat. Hyvällä tuurilla pakastimeen tulee sen verran suomuurainta, että saan nauttia maukkaista marjoista vielä vuoden kuluttua. Näin on käynyt kerran elämässäni itse poimittujen marjojen osalta. Nimittäin tähän astisen elämäni paras hillavuosi osui vuoteen 2017. Silloin tuli poimittuja hilloja sen verran, että viimeisiä pussillisia sai muistaakseni ottaa pakasteesta sulamaan joskus seuraavan vuoden kesä-heinäkuussa. Tokihan tuo nyt ei ole mitenkään ihmeellistä, että hilloja on pakasteessa vielä seuraavana kesänä. Oikein huippuluokan marjanpoimijoilla löytyy pakastimesta hilloja vähintään parin-kolmen kesän takaa. Uskoakseni itselläni on kuitenkin vielä vuosikymmeniä aikaa harjoitella huippuluokan hillanpoimijaksi.

Vuonna 2017, jolloin oli tosiaan se erinomainen hillavuosi, oli vähän samantapainen kevät kuin tänä vuonna. Kesän tuloa saatiin täällä Kuusamossa odottaa pitkälle kesäkuun puolelle. Kolme vuotta sitten oli hieman erilainen kevät tähän vuoteen verrattuna siinä mielessä, että tuolloin oli vielä kesäkuun alussa hyvät kelit talvikalastukseen ja hiihtämiseen. Muistan hiihtäneeni tuolloin jäällä vielä kesäkuun puolella. Tänä vuonna hiihtäminen jäällä ei enää kesäkuussa tullut kyseeseen. Tosin suksia käytin kyllä jalassa. Kuukautta aiemmin vapun aikaan sen sijaan Kuusamossa oli vielä toista metriä lunta ja hiihtokelit parhaimmillaan. Siinä vaiheessa saattoi jopa moni epäillä, että ehtiikö tuo lumi sulaa juhannukseen mennessä. Vaan sitten kun se kesä tuli, niin se tuli hetkessä. Kesäkuussa riitti muutaman viikon ajan oikein mukavia lämpötiloja ja hyttysiäkin on ollut melko runsaasti. Olosuhteet hillojen kypsymiseen ovat kai näin ollen oleet varsin otolliset.

Muutaman viikon päästä sitä on varmaan sitten viisaampi sen osalta, että tuliko poimittua hillaa sen verran kuin itse on ajatellut poimivansa. Voihan olla, että sitä yllättää itsensä ja poimii enemmän kuin osasi odottaa. Onhan toki sekin mahdollista, että saalis jää odotettua vaisummaksi. Siinä tapauksessa sitä olisi kyllä pettynyt itseensä.

Kun hillat on poimittu, on aika mustikoiden ja puolukoiden.