Hyt­ty­set ja Li­ver­pool – ke­sä­il­lan juh­li­jat


-
Kuva: Mikko Halvari

Tuossa noin viikko sitten juhannuksen jälkeen ihmiset täällä Kuusamossa alkoivat puhua, että sääskiä on mahdottomasti. Minä siinä ensi alkuun tuumasin, että ei kai niitä nyt niin kovin runsaasti ole. Täytyy nyt myöntää, että saatoin olla tässä asiassa hieman väärässä. Kyllä niitä nimittäin on.

Tässä viimeisen viikon aikana olen huomannut, että sääskiä saa olla huitomassa vähän väliä. Jopa minä, joka en suuremmin ole viime vuosina ole hyttysmyrkkyä käyttänyt, olen jopa alkanut harkita asiaa. Siinä kun sivistyneesti on yrittänyt nauttia kesäillasta vaikkapa rantasaunan terassilla istuen, niin huitomiseksi on mennyt. Se on tietysti hyvä puoli, että kun terassilla yksin istuu, niin ei huitoessaan osu ohikulkijaan tai illanviettoseuralaiseen.

Tässä tätä kirjoittaessani lauantaiaamuna korvani juuressa inisee tälläkin hetkellä sääski. Siitä tai mistä lie juolahti päähäni soimaan Takalon Jukan tuore kesähitti. Täytyypä sanoa, että Jukan tuoreen kappaleen sanoma on ainakin osunut kohdalleen näin koillismaalaisesta kulmasta ajateltuna. Sääskiä nimittäin on.

Sitten siihen toiseen asiaan. Nimittäin jalkapalloon. Kesäiltojen ilona itselläni on viime aikoina ollut nimittäin se, että Euroopassa ovat jalkapallosarjat päässeet koronaviruksen aiheuttaman tauon jälkeen vihdoin vauhtiin. Miltei joka iltana ainakin viimeisen viikon aikana on nimittäin tullut katsottua ainakin jossakin määrin jalkapalloa joltakin maksukanavalta. Siinä jalkapalloa katsellessa on kello lipunut usein yli puolen yön. Näin ollen yöunet ovat saattaneet jäädä viime aikoina lyhyeksi, kun aamutuimaan on herätyskello pärähtänyt soimaan tai sitten muuten vaan on tullut herättyä aikaisin kauniiseen kesäaamuun. Vaan eipä tuo haittaa. Ehtiihän sitä nukkua sitten syksymmälläkin. Se, että jalkapalloa ylipäätään tällä hetkellä pelataan on hieno asia.

Yleisöähän noissa eurooppalaisten jalkapallo-sarjojen otteluissa ei ole näkynyt. Yksi hupaisa asia onkin ollut se, että ainakin joidenkin sarjojen otteluiden kohdalla on ollut valittavissa katsottavaksi vaihtoehto, johon yleisön äänet on tuotu lisäelementtiä ilmeisesti jostakin pelistä. Minulle on riittänyt itse ottelun seuraaminen, joten taustaääniin en ole kiinnittänyt suurempaa huomiota.

Toivottavasti tilanne ei muutu tästä huonompaan suuntaan ja sarjoja ei jouduta laittamaan uudestaan kiinni. Kotimaisen jalkapallon kannalta on toivottavaa, että sarjakaudet, kuten tällä viikolla käynnistyvä Veikkausliiga saada vietyä läpi nykyisen suunnitelman mukaisesti. Vaan tuostapa koronaviruksesta ei tiedä, että iskeekö sen osalta jossakin vaiheessa se paljon puhuttu toinen aalto todenteolla. Sehän saattaisi vaikuttaa myös urheiluun. Tällä hetkellä toiveissani kuitenkin on, että tilanne alkaisi kääntyä normaaliin suuntaan.

Ja tosiaan. Se Liverpool meni sitten ja voitti Valioliigan. Täällä Koillismaallakin on tiettävästi useita joukkueen kannattajia, jotka ovat 30 vuotta tuskailleet ja odottaneet mestaruutta. Voin kuvitella, että Liverpoolin pipon alla on eletty piinaavia kuukausia tänä keväänä. Joukkue oli nimittäin käytännössä varmistanut mestaruuden jo ennen kuin koronaviruksen ehkäisemistoimet pistivät pelit tauolle. No viime torstaina pääsivät sitten nuo Liverpoolin kannattajat piinasta, kun Chelsean voitto Manchester Citystä varmisti mestaruuden Merseysidelle.

Liverpoolin kannattajat ovat juhlansa ansainneet. Sen verran ylivoimainen oli joukkue tällä kaudella. Tähän loppuun totean, että tällaista hyttyskesää ei välttämättä ole odottevissa joka vuosi eikä Liverpoolkaan joka kevät juhli. Aika näyttää, että selviävätkö seuran kannattajat nyt lyhyemmällä kuin 30 vuoden odotuksella.