Jouluun liittyy erilaisia muistoja. Useimmat niistä ovat tuoksuja ja makuja. Ihmisen muisti kun on niin erikoisesti rakennettu, että hajut ja maut säilyvät paremmin kuin muut muistikuvat. Minun lapsuuden muistoihini kuuluu jouluna lipeäkala. Nykyistä aikamäärettä käyttäen, jonnet eivät varmaankaan muista, tai tiedä, mitä lipeäkala on. Tilastokeskuksen mukaan lipeäkalaa nautitaan vain noin 13 prosentissa joulupöydistä, kun kinkku kuuluu noin 74 prosentin ruokavalioon jouluna.
Lipeäkala tehtiin meillä perinteiseen tapaan, tai niin ainakin tahdon muistaa. Kala on joko kuivattua moljaa tai turskaa. Norjassa kuivatusta kalasta käytetään myös nimitystä kapakala, joka taas usein on koljaa. Kuivatettua kalaa liotettiin lipeässä ja vedessä, seassa saattoi olla myös koivun tuhkaa. Prosessi pehmentää kalaa ja alkaa hajottaa sen proteiineja. Mikäli liottaminen kestää liian pitkään, alkaa kala saippuoitua, eikä maku ole mitenkään enää hyvä.
Nykyisin kalan saa tosin jo valmiina kaupan pilkkipaikalta. Kaupan kalan, joka Suomessa on useimmiten molvaa, nopea liottaminen kylmässä vedessä ennen valmistusta voi vähentää hajuhaittaa. Keittämisen sijaan lipeäkalan voi valmistaa myös uunissa. Norjassa lipeäkala on useimmiten turskaa ja ainakin minusta olisi suunmukaisempaa.
Kala nautitaan valkokastikkeen, perunoiden ja herneen kera.
Pääpaino on valkokastikkeelle. Nuorena en ymmärtänyt tämän kalaruoan kulinaarisen puolen päälle ja hitaasti perinne hiipui myös perheessämme pois.
Nyt vanhemmiten huomaan usein ennen joulua lipeäkalan nousevan mieleen ja kaihoisasti luon katseita tuohon valkeana muovikääreessään kala-altaassa lepäävään elintarvikkeeseen.
Onneksi sisäinen varoituskelloni pärähtää heti soimaan. Olen nimittäin muutaman kerran antautunut mielihalulleni. Tulos ei ole vastannut lapsuuden muistikuvaa. Parhaimmillaankin omatekemänä koostumus on muistuttanut jonkin tyyppistä kiinteää limaa, eikä maku ole juuri erikeeperiä kummempi. Tiedän kyllä, että juju on valkokastikkeessa, mutta kun syömäkelpoista on vain peruna ja valkokastike, niin ei siinä pikkujoulutunnelma juuri pöydäntasoa korkeammalle nouse.
En kuitenkaan ole luopunut täysin toiveesta. Ehkä jossakin odottaa juuri minulle tarkoitettu herkullinen lipeäkala-annos. Takuulla se on kuitenkin jonkun muun kuin minun valmistama.
Sinällään lipeäkalan valmistus on helppoa. Kaupan valmispakkauksesta vain uuniin: Varaa lipeäkalaa 300-500g annosta kohden. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Laita kala nahkapuoli alaspäin uuninkestävään vuokaan. Kala on kypsää kun sen lämpötila on + 70 °C. Lisää suolaa kypsennyksen jälkeen oman maun mukaan noin 2 tl kalakiloa kohti.
Norjassa lipeäkala on nostamassa arvostustaan ja siitä kehitellään ravintoloissa uusia reseptejä. Lipeäkalaa voi tehdä vaikka sisilialaisittain. Reseptejä löytyy netistä ainakin kolmelle eri valmistustavalle: keittämällä, uunissa tai mikrossa.
