Perämetsien mies seurasi tiiviissä tuntumassa betonirakennuksen toiseen kerrokseen kiipeävää nelikkoa. Selkoskylän viimeiset matkailuoppaat, jotka olivat hiljakkoin lopettaneet runsaat puoli vuosisataa toimineen yhdistyksensä, olivat vielä kerran menossa Porkkatörmän näyttelytilan peräkamariin kertaamaan muistojaan sotaa edeltäneen ajan kirkonkylästä sitä esittävän pienoismallin ääreen.
Aika aikaa kutakin, pähkäili Perämetsien mies mielessään silmäillessään lähes tyhjäksi riisutun rakennuksen huoneita, joihin oli ollut sijoitettuna muitakin muistoja pitäjän menneisyydestä.
Luontokaupungiksi muuttuneen selkospitäjän kulttuurijohtaja oli pyytänyt paikallisia matkailuoppaita kertomaan vanhasta kylästä pienoismallin ääressä, missä tiedot taltioidaan videolle. Pienoismalli tultaisiin myöhemmin sijoittamaan kaiken kansan nähtäville uuteen historiakeskukseen.
Perämetsien mies mietiskeli hiljaa mielessään ajan muuttumista. Taisi olla tämä lastensairaalaksi talvisodan jälkeen pystytetty pytinki kylän ensimmäinen kivirakennus. Sellaisen laitoksen tarve havaittiin, kun toista sataa pitäjän lasta oli kuollut pakomatkallaan sodan jaloista.
Funktionalismin henkeen suunniteltu betonimonumentti on vuosikymmenten varrella palvellut monena, mietti Perämetsien mies.
– Sen seinät kestivät aikanaan jopa germaanien dynamiitin räjähdysvoiman.
Koituuko sen tuhoksi nyt digiajan vakaumus kivijalkakulttuurin tehottomuudesta ja suurista ylläpitokustannuksista?
Sähköisten sanomien liike bittiavaruudessa ja tulojen nopea siirtyminen ketterien osaajien tileille ovat uuden aikakauden vaatimuksia.
– Lienevätkö ne kuitenkaan tärkeimpiä tekijöitä inhimillisen elämän ja todellisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä, jäi Perämetsien mies miettimään.
Vahvoja kasvukeskuksia tämän päivän maailmassa ovat suurkaupungit, joiden elinkaari useimmiten mitataan ainakin sadoissa vuosissa ja joiden ytimen muodostavat tyylipuhdas tuomiokirkko ja muut kultilliset rakennukset.
Porkkatörmän myytävänä olevaa rakennusta lienee toistaiseksi suojaamassa pitäjän viisaiden isien päätös myydä museokäytöstä poistuva ja tyhjilleen jäävä rakennus vain sellaiselle ostajalle, joka sitoutuu säilyttämään valkoisen kivilinnan ulkoasultaan alkuperäisessä muodossaan.
Ulkona paistoi kirkas elokuun aurinko. Perämetsien mies päätti kesken matkailuoppaiden esityksen vilkaista rakennusta ulkoa, Torankijärven rannalta käsin.
– Toden totta, huikaiseva näky, hän joutui toteamaan. Puhdaslinjainen valkea rakennus kohosi kohti taivaita kuin lupaus ikuisesta elämästä. Sadan metrin etäisyydestä eivät ajan hampaan ulkoseiniin jättämät ruhjeetkaan häirinneet uljasta kokonaisvaikutelmaa.
Pienoismallin ääreen palatessaan Perämetsien mies sai vielä kuulla Helenan, Maijan, Harrin ja Eljan juttuja vanhasta kylästä. Niitä täydensivät vielä Simon ja Sepon aikalaiskuvat omasta lapsuudenympäristöstään.
– Kirkonkylän ja Lopotin poikien väliset kivisodat tulivat selvitetyiksi. Ulosottomies Artturi Lämsän suorasukaiset otteet velkojen perimisessä toivat nekin oman valonsa vanhan kylän elämään, samoin hienostelevan postineidin jämpti siisteydenpito toimipaikkansa ympäristössä. Aikakaudelle omaa väriään loivat myös kertomukset sen henkeä ilmentävistä laitoksista, kansanopistosta suojeluskunnasta ja rajavartiostosta.
Ehkäpä digitaalitekniikka moderneine ratkaisuineen tuo kaikki nämä tarinat esille vieläkin elävämpinä, jäi Perämetsien mies haikailemaan, ja toivomaan myös Porkkatörmän uljaalle funkkisrakennukselle vuosituhantista elämää Torankijärven rannalla.
