Karhut (Ursus arctos) heräilevät näinä aikoina paitsi Kuusamon suurpetokeskuksessa, myös luonnossa.
Kuusamossa asustaa kymmeniä karhuja. Moni niistä vetäytyy syksyllä Venäjän rauhallisemmille salomaille mutta palaa taas talviunien jälkeen kevätkesällä Kuusamoon. Raja tai poroaidat eivät karhuja pidättele. Merkit karhun elämästä, kuten tassun jäljet metsäautotieltä tai mustikantäyteiset ulostekasat, näkee varmimmin Itä-Kuusamossa.
Itse metsän kuninkaan kohtaaminen on onnenkauppaa, sillä karhu pelkää ihmistä enemmän kuin ihminen pelkää karhua. Mesikämmenen tarkka kuulo- ja hajuaisti sekä ihmisarkuus tekee otuksesta vaikeasti havaittavan. Useimmiten se vielä liikkuu muiden nisäkkäiden tapaan vain keskiyön hämärissä ja viettää valoisan ajan piilotellen metsän tiheiköissä. Se haistaa ihmisen jo kaukaa ja väistää tarpeen vaatiessa kauemmas. Otson näköaisti on huonompi kuin ihmisellä. Jos kävelet vastatuuleen eikä karhu ole saanut sinusta vielä vainua, vaikka olet sitä lähellä, saattaa karhu olla epävarma vastaantulijasta. Silloin se voi nousta kahdelle jalalle ja vetää niin voimakkaasti vainua sieraimiinsa että kuuluu viheltävä ääni.
Kuusamon karhujen näkeminen luonnossa onnistuu varmimmin jollakin kolmesta karhujen katselupaikasta tai Kuusamon kuuluisimman karhujen ystävän, Sulo Karjalaisen karhutarhalla.
– Karhu symboloi erämaata, varmaan Juuso ja Sulo ovat tuoneet lisää hyvää julkisuutta. Karhua soisin katsottavan suopein silmin. Ikävää että se on porotalouden kanssa hankala yhtälö, mutta tulos kertoo, että karhua kunnioitetaan ja arvostetaan. Suomalainen on aina pitänyt sitä metsän kuninkaana. Ei sitä yleisesti vihata, koska sitä äänestetään. Suurin osa kuusamolaisista on jalat maassa eläviä eikä pelkää karhua. Karhusta ei ole vaaraa, kun vähän ääntä pitää liikkuessaan. Nyt karhusta voi ottaa hienoja kuvia lumella jossakin Kuusamon kuvauspaikoista, Jyrki Mäkelä vinkkaa.
