Jokunen aika sitten nousi julkisuuteen edusukunnan käytäntö ryhtyä tuhoamaan siellä vierailleiden tiedot. Lyhyesti kerrottuna tarina meni niin, että pari mediaa kiinnostui siitä miten kansanedustajia lobataan, eli ketä he kuuntelevat lakeja sorvatessaan. Kun Suomessa ei ole lobbausrekisteriä tai omaehtoisesti kansanedustajat eivät sitä kerro, niin luonnollinen tapa on tietysti kysyä vierailijatietoja kun sellaiset listat kuitenkin eduskunnassa laaditaan.
No. Viranomainen ei ole topakka, jos tällaiseen löpinäkyvyyteen nyt oikopäätä suostuisi. Ei eduskuntakaan. Vierailijatietojen julkisuus käytiin hakemassa oikeuden kautta. Oikeus määräsi eduskunnan luovuttamaan tietot. Tähän ei kansanvallan virkamiehet tietenkään tyytyneet, vaan ilmoittivat tästedes tuhoavansa kyseiset tiedot.
Eikä Suomi olisi Suomi, ellei joku olisi havainnut tässäkin mahdollisuuden. Pian mediatalot saivat tarjouksen, jossa viestintäyhtiö oli kertonut pyytäneensä edellisvuosien vierailijatiedot. Siis ne, jotka oikeuden päätöksellä on todettu julkisiksi, ja joita eduskunta ei hoksannut tuhota. Niistä sitten syntykin artikkeleita ministereiden ja ja muutamien edustajien lobbauksista. Sitten tietysti pyydettiin julkisuuteen myös ministereiden kalenterit, jotka ovat ministerin kauden päätyttyä julkisia.
Poliitikot asettuivat varovaisesti virkamiestensa tueksi ja kaivoivat esille niinsanotun Matti Meikäläisen, tai kuten kansanedustaja Ulla Parviainen (kesk) Koillissanomien kolumnissaan (10.10) Ritva Virtasen tai Jouni Määtän Kuusamosta. Kyseessä on poliitikon keino tuoda esille asianosaisena ja pelotteena eräänlainen tavallinen kansalainen, jolla todellisuudessa ei ole asian kanssa minkäänlaista tekemistä. Ei nytkään.
Parviainen toi esille pelkonsa, että edellämainittu Jouni Määttä voisi löytää nimensä lehdestä vieraillessaan vaikkapa Ulla Parviaisen luona puhumassa marjasadosta. Voin vakuuttaa, että pelko on turha. Tarkoitus on tuoda esille yritysten, yhteisöjen ja erilaisia etuja ajavien vaikutus päätöksentekoon ja edelleen lakeihin. Ei tavallisia ihmisiä. Kyllä tolkkulehden toimittajat nyt nämä asiat osaavat erottaa.
Voidaan esimerkiksi tuoda esille, sanokaamme, täysin kuviteltu tilanne, jossa ministeri tapaisi runsaasti yksityisten terveysyritysten edustajia sote-lakien uudistuksen aikaan ja myöhemmin kyseinen ministeri siirtyisi suoraan em. yrityksen palvelukseen. Voi olla syytä epäillä, ettei tapaamisissa vain marjasadoista ole keskusteltu. Laitonta tapaaminen ei toki ole, mutta tällaisessa tapauksessa kysymyksiä herättävää.
Suurin osa kansanedustajista ei sitäpaitsi median mielenkiintoa tässäkään asiassa herätä, ei myöskään suurin osa henkilöistä, joita eduskunnassa vierailee. Ehkäpä moni kansanedustaja salaa toivookin, että hänen luonaan vierailisi niin merkittäviä lobbaajia, että siitä olisi lehtijutun väärtiksi.