Muistatko, miten Ahon suvun saaga Rukakeskuksen ja Pyhätunturin omistajina syntyikään?
Kari Jussi ”KJ” Aho kertoo Kauppalehden haastattelussa polustaan lääkäripariskunta Juhani ja Eila Ahon pojasta nykyiselle paikalleen Rukakeskuksen hallituksen puheenjohtajaksi sekä EK:n yrittäjävaltuuskunnan puheenjohtajaksi.
Lehden mukaan Juhani Aho ajautui matkailukeskuksen johtoon sattumalta: Perheellä oli autiotila Kitkajärven maisemissa, mutta ei majoitustiloja. Niinpä perhe osti nimikkohuoneen läheisestä Rukahovista. Kun Rukahovi ajautui 1970-luvun taitteessa vaikeuksiin, isä-Ahosta tuli koko hiihtokeskuksen omistaja.
Pian he hankkivat myös Pyhätunturin omistukseensa.
Pienestä hiihtokeskuksesta tuli kaikkien suomalaisten tuntema menestystarina, vaikka Juhani Aho ei harrastanut laskettelua eikä hänellä ollut kokemusta hiihtokeskuksen johdosta.
Kari Jussi Aho sen sijaan sai seurata alaa pienestä asti. Lehden mukaan lapset reissasivat mukana, kun viranhoito, luottamustehtävät ja matkailubisnes veivät kiireisiä vanhempia milloin minnekin.
Teini-iässä Aho alkoi miettiä, miten hiihtokeskusta voisi markkinoida.
– 15–16-vuotiaana aloin miettiä brändijuttuja. Hiihtokeskuksessa ei ollut mitään markkinointia, myyntiä tai brändejä. Itse käytin vähillä viikkorahoilla ostamiani Leviksiä ja join Coca Colaa. Aloin miettiä, että miksi minä toimin näin ja voisiko siitä olla hyötyä hiihtokeskuksessakin, Aho kertoo Kauppalehdelle.
Hänestä tuli Rukakeskuksen markkinointijohtaja 20-vuotiaana kauppakorkeakoulun opiskelujen ohella ja 27-vuotiaana Pyhätunturin toimitusjohtaja.
Ahoa huolettaa, miten Rukakeskuksen seuraava sukupolvenvaihdos tulee onnistumaan. Isä-Juhanin jälkeen yhtiössä on nyt vallassa viisi lasta, mutta seuraavassa polvessa lapsia on jo 13. Kun omistajuus jakautuu alle 10 prosentin siivuihin, perheyritysten verohuojennus ei enää koske.
– Jos ei pääse verohuojennuksen piiriin, niin summat ovat meidän kaltaisessa yrityksessä valtavat. Ne vievät yrityksen investointikykyä pitkäksi aikaa”, Aho sanoo lehdessä.
Ahon mielestä omistajia ei arvosteta riittävästi Suomessa.
– Suhtautuminen omistamiseen on ristiriitaista. Yrittäminen on sallittua, mutta riskin jälkeen palkinnon saaminen ei ole sallittua. Samaa asennetta on nähtävissä niin kansassa, päätöksenteossa kuin julkisessa keskustelussakin, Aho sanoo Kauppalehdelle.