Kobe Bryant ei ollut lap­suu­te­ni idoli

-
Kuva: Mikko Halvari

Sunnuntaina kuolleen koripallotähden Kobe Bryantin kuolema on koskettanut monia edes vähän urheilua seuraavia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Maanantaina tiedotusvälineet tulvivat uutisia tapahtuneesta ja etenkin Yhdysvalloissa, jossa koripallo on yksi suurimmista lajeista, on lajin suurnimen äkillinen poismeno otettu vastaan raskain mielin. Sosiaalista mediaa hieman selailemalla on voinut havaita kuinka Bryant on ollut ihmisille ainakin jossain määrin tärkeä esikuva. Bryant lienee ollutkin ensimmäinen todellinen maailmanlaajuinen urheilun supertähti, joka menehtyi nyt sosiaalisen median aikakaudella. Ainakaan äkkipäätä mieleeni ei yhtä isoja nimiä tule.

Los Angeles Lakersia koko pitkän NBA-uransa edustaneen Bryantin äkillisen kuoleman vuoksi oli jopa siirretty tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Suomen aikaa ohjelmassa ollutta Lakersin ja Clippersin paikallispeliä myöhempään ajankohtaan.

Kobe Bryant on ollut varmasti merkittävä nimi monelle 2000-luvun alkuvuosina lapsuutta ja nuoruuttaan viettäneelle. Minulle Bryant ei ollut lapsuuden idoli. Se nyt johtuu vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että mies ei ollut kuin kolmisen vuotta minua vanhempi. Näin ollen Bryantin suuruuden päivät koripalloilijana ajoittuivat aikaan, jolloin itse olin jo ainakin jossakin määrin aikuistunut. Bryantia edeltäneen NBA-sukupolven otteita tulikin jonkinmoisella tarkkaavaisuudella seurattua lapsuudessani ja nuoruudessani. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Michael Jordanin, Magic Johnsonin, Charles Barkleyn, Larry Birdin ja Karl Malonen otteet Barcelonan kesäolympialaisissa vuonna 1992. Dream Teamiksi kutsuttu Yhdysvaltain koripallojoukkue olikin aikamoinen ilmiö siihen aikaan.

Bryantin suuruuden päivät ajoittuivat aikaan, jolloin itse olin jo ainakin jossakin määrin aikuistunut.

Barcelonan olympialaisista juolahti mieleen, että viime viikolla nukkui pois myös toinen merkittävä koripalloihminen. Kalevi Tuomisen nimi ei ehkä nykynuorisolle sano yhtä paljon kuin Kobe Bryantin. Koripalloa Tuominen pelasi 1950-1960-luvuilla Tampereen Pyrinnössä ja valmensi Suomen koripallomaajoukkuetta vuodesta 1955 vuoteen 1969. Tuominen johdatti valmentajana Suomen vuonna 1964 Tokiossa pelattuihin kesäolympialaisiin. Saavutus oli sikäli historiallinen, että sen koommin ei Suomen koripallomaajoukkuetta ole kesäolympialaisissa nähty. Eikä nähdä ensi kesänäkään Tokiossa. Barcelonan olympialaisiin Tuominen liittyy siinä mielessä, että mies toimi vuosina 1969-1992 Suomen olympiakomitean valmennuspäällikönä. Tuomisen lausahdus 500 metrin olympiakultaa voittaneelle Mikko Kolehmaiselle "Perkele poika, minkä teit", jäi lähtemättömästi mieleni sopukoihin.

Ei tullut Kobe Bryantin eikä häntä edeltäneen sukupolven innoittamana minusta koripalloilijaa. Monesta muusta varmaan tuli ja sen seurauksena saamme tänä päivänä nauttia esimerkiksi Suomen maajoukkueen Susijengin otteista. Itselläni kohokohdaksi koripalloilijana jäi, kun joskus 1990-luvulla yläasteen liikuntatunnilla heitin vapaaheiton sisään.