Taivalkosken kaunis puukirkko on konkreettisesti keskellä kirkonkylää. Kirkko näkyy kauas. Kirkko on aikanaan rakennettu kirkonkylän korkeimmalla kohdalle Anninpalonmäelle. Kirkko keskellä kirkonkylää on vahva viesti. Kirkko on keskellä elämää. Kirkko on läsnä pitäjän elämässä.
Reilu kolme vuotta sitten tultuani valituksi Taivalkosken kirkkoherraksi lupasin lukea Kalle Päätalon omaelämänkerrallisen Iijoki-sarjan. Lupauksen täyttämisen aloittaminen kesti melkein kolme vuotta. Nyt olen täysin myyty. Iijoki-sarjaan on helppo jäädä koukkuun. Yksi asia on yllättänyt suuresti Kallen lapsuudenkuvauksissa. Uskonnolliset kuvauksen määrä on huomattavan runsasta. Päätalon lapsuudenkuvauksia ei voi täysin ymmärtää ymmärtämättä Jokijärven alueen uskonnollista todellisuutta. Luterilaisuus ja paikallinen lestadiolaisuus vaikuttivat voimakkaasti jokijärveläisten jokapäiväiseen elämään. Oikeaa ja väärää määritti uskonto. Uskonto oli läsnä elämän arjessa, vaikka kirkossa käytiin äärimmäisen harvoin. Papinkylään oli pitkä matka.
Suomi on syvärakenteeltaan hyvin luterilainen maa. Luterilaisuuden moninaista vaikutusta on mahdotonta erottaa suomalaisuudesta. Kristinusko ja luterilaisuus vaikuttavat jokaisen suomalaisen elämään riippumatta ihmisen henkilökohtaisesta suhteesta uskoon. Vaikka luterilaisuudella on iso rooli suomalaisuudessa, suomalaisuus ei määritä luterilaisuutta. Usko ylittää rajat.
Suomalaiset voivat kiittää luterilaisuutta ja kristinuskoa monesta asiasta. Luterilaisuudessa on korostettu yhteistä vastuuta heikoimpien auttamisesta. Heikoimmassa asemassa olevia ei saa jättää ihmisten hyväntekeväisyyden varaan. Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia hyvän elämän edellytyksistä. Yhteiskunnan rakenteet tulee olla kunnossa. Suomalaisen koululaitoksen taustalla on vahvasti kirkko. Kirkko on alkujaan opettanut suomalaiset lukemaan. Taide ja kulttuuri ovat ammentaneet paljon kristillisyydestä.
Talvisodan päättymistä tuli maanantaina kuluneeksi 77 vuotta. Miten Suomelle olisi talvisodan kauhuissa käynyt ilman kirkon tarjoamaa turvaa ja lohtua? Suomen kansa turvasi sodan epävarmuudessa Jumalan johdatukseen ja suojelukseen. Taistelujen keskellä saattoi luottaa Kristukseen perustuvaan pelastukseen. Kuolemaa ei tarvinnut pelätä. Taistelua käytiin kodin, uskonnon ja isänmaan edestä.
Hädän hetkellä suomalaiset edelleen turvautuvat sankoin joukoin kirkkoon. Hädän hetkellä kirkko on luonteva paikka kokoontua yhteen. Kirkon ovien tulee olla auki. Kirkon sanoma lohduttaa. Yhdessä on hyvä olla.
Luterilaisuudella on paljon annettavaa hyvän elämän rakentamisessa. Jo Raamattu kehottaa ihmisiä toimimaan parhaimman kykynsä mukaan kotipitäjän ja kotimaan hyväksi. Heikoimmista tulee pitää huolta. Yhteistä vastuuta tulee kantaa. Arjen velvollisuuksista huolehtiminen on tapaa elää kristittynä.
Kristinuskon arvot on vallan hyvä perusta arvioida yhteiskunnan menoa. Ovatko tämän päivän arvot kohdallaan? Rehellisyys, ahkeruus, luottamus, tasapuolisuus ja monet muut suomalaisille tärkeät arvot ovat hyvin kristillisiä.
Suomen itsenäisyyden juhlavuotta ja reformaation eli uskonpuhdistuksen merkkivuotta vietetään samanaikaisesti. Tällä sattumalla on vahva viesti. Suomi on luterilainen maa. Kirkko keskellä kirkonkylää ei ole sattumaa.