Alkuvuosi on seurakunnan johtamisessa jännää aikaa. Edellisestä toimintavuodesta laaditaan tilastot ja analyysit tulevan toiminnan suunnittelun pohjaksi. On siis johtopäätösten aika.
Taivalkosken seurakunnan osalta vuosi 2017 oli toiminnallisesti hyvin onnistunut. Seurakuntatyön osalta seurakunta uudistui ja seurakunnan jäsenmäärän huomioiden toiminta oli monipuolista ja osallistuminen aktiivista. Taivalkosken seurakunta on toiminnallisesti vireä ja moderni. Taivalkoskelaiset arvostavat seurakunnan jäsenyyttä, mikä on hyvä lähtökohta tulevaisuuden miettimiseen. Kaikista taivalkoskelaisista yli 88 prosenttia oli seurakunnan jäsen vuoden 2017 lopussa. Vastaavasti kaikista suomalaisista noin 70 prosenttia oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä.
Tulevaisuuden kannalta seurakunnan jäsenmäärän vähentyminen on vaikea haaste. Viime vuoden lopussa Taivalkosken seurakunnassa oli yhteensä 3601 jäsentä. Kuluvan vuoden lopussa tullaan olemaan lähellä 3500 jäsentä. Viime vuoden aikana seurakunnan jäsenmäärä laski 2,5 prosenttia. Luku on hurja ja tulevaisuuden kannalta ongelmallinen.
Taivalkosken seurakunnan taloustilanne on hankala. Kuluvan vuoden aikana seurakunnan täytyy tehdä huomattavan suuret säästöpäätökset, jotta talous olisi tulevina vuosina kestävällä pohjalla.
Taivalkosken seurakunnan ongelmia ei voi kieltää. Haasteisiin tulee tarttua voimallisesti ja tulevaisuutta ennakoiden. Taivalkosken seurakunta on monen muun seurakunnan tavoin pakotettu muutokseen. Uskon, että muutos on aina mahdollisuus johonkin uuteen ja jopa parempaan. Hankalassa muutostilanteessa sopii muistaa presidentti Mauno Koiviston elämänkokemusta henkivät sanat: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Näen Taivalkosken seurakunnan tulevaisuuden nimenomaan itsenäisenä seurakuntana ainakin pitkälle 2020-lukua. Taivalkosken seurakunnalla on vahva oma identiteetti ja perinteet. Taivalkosken seurakunta on omaleimainen jumalanpalvelusyhteisö.
Nyt rakennetaan tulevaisuuden seurakuntaelämää. Tilanne on siinä mielessä ristiriitainen, että samaan aikaan seurakunnassa vähenee merkittävissä määrin käytettävissä olevat resurssit ja seurakuntaelämää kehittään voimallisesti.
Tulevaisuudessa vireän ja monipuolisen seurakuntaelämän edellytyksenä on nykyistä huomattavasti runsaampi seurakuntalaisten vastuunkanto. Seurakunnan toiminta ei voi olla yksistään työntekijöiden harteilla. Mitään uutta toimintaa ei kannata aloittaa ellei toiminnan järjestämisessä ole mukana vapaaehtoiset seurakuntalaiset.
Nyt tarvitaan ajattelutavan ja asenteiden voimakasta muutosta sekä seurakuntalaisilta että työntekijöiltä. Seurakunta on hengellinen yhteisö. Seurakunta ei ole palveluntuotanto-organisaatio.
Pelastusarmeijan äiti Catherine Booth on aikanaan lausunut viisaat sanat, jotka nyt tulisi ottaa vakavasti: ”Jos aiomme tehdä tulevaisuudesta paremman, meidän on häirittävä nykyisyyttä.”
On muutoksen aika.