Kolumni

Kolumni: Jos Hollannissa sattuu kolari, pyöräilijä on aina oikeassa

Pääkaupunkilehden yleisönosastokirjoituksia hallitsivat alkukesällä, juuri vilkkaimman pyöräilykauden alettua, monipuoliset kirjoitukset pyöräilykypärän tarpeellisuudesta, sen hyödyistä ja haitoista.

Suurissa pyöräilymaissa kuten esimerkiksi Hollannissa vain kovavauhtiset kuntoilijat ja kilpapyöräilijät käyttävät kypäriä. Tavalliset kansalaiset eivät niitä juuri käytä, eikä siitä ole sanottavaa ongelmaa ollut. Pyöräilijöitä on siellä todella paljon ja autoilijoiden otettava heidät huomioon ihan eri tavalla kuin meillä.

Niinpä siellä kolarin sattuessa pyöräilijä on siellä aina oikeassa.

Arvostettu brittineurologi oli mielipidekirjoituksessaan pyöräilykypärän tarpeettomuudesta ilmeisesti vedonnut tähän tilanteeseen. Mitä enemmän on pyöräilijöitä, sitä varovaisempia ovat autoilijat ja sitä turvallisempaa on pyöräily. Siis turha kapine koko tötterö.

Nykyinen käytäntö on hieman sekava ja uutta lakiakin on puuhattu. Nykyinen lakihan ei velvoita, ainoastaan suosittelee sen käyttöä.

Jos uusi laki pakottaisi kypärän käyttöön, niin moni saattaisi lopettaa ajamisen. ”Raavas mies ei mokomaa pönttöä päähänsä pane.”

Miten olisi esimerkiksi turvavyöpakon laita. Ilman vyötä autoilijalle rapsahtaa sakot. Mutta moniko autoilija avaisi välittömästi vyön jos laki kumottaisiin.

Allekirjoittanut eläkeläinen on käyttänyt pyöräilykypärää niin kauan kuin muistaa. Siihen on tottunut niin että ilman sitä on kuin alasti ajelisi.

Pikkulapsen kanssa pyöräilevä aikuinen huolehtii liki sata prosenttisesti tarakalla istuvan lapsensa turvallisuudesta, mutta oma pää on useasti suojaton. Olisiko käytäntöä syytä tarkistaa? Vaikka esimerkin vuoksi.

Pienemmät koululaiset ovat tunnollisia kypärän käyttäjiä, mutta isommilla kypärä on koulumatkalla usein repun päällä tai pyöränsarvessa ja päähän se pannaan vasta koulun portilla. Onko joskus haukuttu pottapääksi?

En ole osannut asettaa pyöräilykypärän käyttöä kyseenalaiseksi. Olen taipuvainen uskomaan yleisönosastonkirjoitusten perusteluja.

- Pelkäävätkö autoilijat kypärän aiheuttavan lommoja autoihinsa. Niin kohteliaasti he antavat tietä kadun ylityksessä.

- Pääkopassani on vielä jonkin verran suojeltavaa.

- Melkoinen osa päävammoihin menehtyneistä pyöräilijöistä olisi selvinnyt kypärän kanssa. Kypärän kanssa pelkällä säikähdyksellä selvinneitä on lukematon määrä.

- Tyylikkäitä virtaviivaisia ja retrohenkisiä vanhanaikaisia kypäröitä on kaupoissa.

- Vai että ei ole tieteellistä näyttöä pyöräilykypärän hyödyllisyydestä? Tarjoudun tekemään epäilijöille empiirisen eli kokemusperäisen kypärätestin. Pannaan pyöräilykypärä päähän ja kopautetaan sitä napakasti vasaralla. Sitten koe uusitaan ilman kypärää.

”Pikkulapsen kanssa pyöräilevä aikuinen huolehtii liki sata prosenttisesti tarakalla istuvan lapsensa turvallisuudesta, mutta oma pää on useasti suojaton.