Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistettiin Yhdessä-teeman alla. Alkanut vuosi on puolestaan sisällissodan muistovuosi, jota pyritään viettämään eheyttä korostaen. Kuusamossa juhlitaan koko tämä vuosi 150-vuotiasta kuntaa ja sitä mitä yhdessä on täällä rajapitäjässä saatu aikaan.
Siitäkin on yli sata vuotta aikaa, kun Suomessa tehtiin merkittäviä päätöksiä presidentinvaaleja koskien. Oma aatteellinen taustayhteisöni Maalaisliitto oli aikaansa edellä jo syksyllä 1917, kun se vaati nykyisenkaltaista presidentinvaalia otettavaksi käyttöön.
Maalaisliiton vaaliohjelmassa linjattiin ”Korkeinta hallintovaltaa käyttämään on asetettava määrävuosiksi kansanäänestyksellä valittava presidentti”. Joidenkin poliittisten tavoitteiden toteutuminen tapahtuu hitaasti. Tämä vaaliohjelman tavoite toteutui vasta vuonna 1994, jolloin tasavallan presidentti valittiin ensimmäisen kerran suorilla vaaleilla.
Kukaan ei ole voinut välttyä huomaamasta, että nyt valitaan presidenttiä seuraavalle kuudelle vuodelle. Vaaleja edeltävistä vaalikeskusteluista olemme voineet todeta, että vaaleissa on tarjolla hyvin erilaisia ehdokkaita. Osa katsoo kauas tulevaisuuteen, osa vain peruutuspeiliin.
Toimittajat ovat arvioineet ehdokkaita jakamalla milloin pöllöjä, milloin taas leijonia ja lampaita. Oma ehdokkaani on onnistunut erinomaisesti ja kerännyt itselleen ison pöllötarhan. Eikä se mikään kumma ole, sillä onhan hänellä pääministerivuosiltaan valtava kokemus ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Yhteydenotoista päätellen kansalaisilla on hyvin myös hyvin erilaisia odotuksia vaalikeskusteluille. Siinä missä toinen vaatii selvitettävän ehdokkaiden kantaa matematiikan opetukseen, toinen on kiusaantunut siitä, että ehdokkaiden haastatteluissa tongitaan vain ehdokkaan yksityiselämää. Kansanedustajana en toki voi vaikuttaa siihen mitä toimittaja ehdokkailta kysyy, vaikka osa kansalaisista näyttää niin uskovan.
Aina valpas media oli selvittänyt, että äänestäjien mielestä presidenttiehdokkaan tärkeä ominaisuus on arvojohtaminen. Tämä puoli on kyllä jäänyt julkisissa väittelyissä vähemmälle. Onko arvokeskustelua juuri näkynyt muualla kuin ehdokkaiden omissa tilaisuuksissa? Tai mistä voin tietää sen mitä muiden kuin oman ehdokkaan tilaisuuksissa on puhuttu. Arvelen vain.
Ehdokkaita on arvioitu ja hiillostettu siitä, miten pätevä kukin ehdokas olisi presidentin valtaoikeuksien kovassa ytimessä eli ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana. Kovasti kansalaisia kiinnostavaan Nato-kysymykseen on ollut vaikea saada selville kaikkien ehdokkaiden kantaa, sillä niin pyöreitä ja moniselitteisiä vastaukset ovat olleet.
Toimittajat ovat luokitelleet ehdokkaita ja osaa heistä on moitittu harmaaksi asiapoliitikoksi. Mielestäni paljon parempaa meriittiä ei tasavallan presidentiksi pyrkivällä voi ollakaan. Nyt vuosi on seurattu valtameren takana toimivaa ”vähemmän harmaata” presidenttiä, jollaista en ainakaan minä Suomeen toivoisi. Muuten harmaudessaankin ehdokkaani erottuu muista harmaansarjan ehdokkaista ykkösenä. Hän on puoli metriä kilpailijoitaan pidempi.
Ensimmäisen kierroksen loppukirin kiihdytysvaihe on nyt meneillään. Tämän kierroksen työ päättyy vasta sunnuntai-iltana vaalihuoneistojen sulkeuduttua. Odotan kovasti, että pääsemme presidentinvaalien toiselle kierrokselle.