Lauantaina vietetään pyhäinpäivää. Lukemattomat kynttilät syttyvät hautausmaille toivon, lohdutuksen ja kiitollisuuden merkkinä. Pyhäinpäivä herkistää muistamaan ja muistelemaan edesmenneitä läheisiä ja rakkaita. Pyhäinpäivä herkistää muistamaan ihmiselämän katoavaisuuden ja taivastoivon.
Kuolema on osa elämän kokonaisuutta. Kuolemaa ei pääse karkuun. Kuolemaa ei voi sulkea elämän ulkopuolelle.
Kuolema kertoo yllättävän paljon elämästä. Kuolema on hyvä peili eletylle elämälle. Kuoleman inhimillisestä todellisuudesta voi nähdä historian aikana tapahtuneet muutokset.
Tänä vuonna kuoleman kohtaa yli 50 000 suomalaista. Tällä hetkellä kuolleista noin kaksi kolmesta on täyttänyt 75 vuotta ja useampi kuin joka kolmas 85 vuotta. Melkein prosentti kuolleista on tätä nykyä yli 100-vuotiaita. Suomessa lapsikuolleisuus on alhaisinta koko maailmassa.
Suomalaisten keskuudessa yleisimmät kuolinsyyt ovat tällä hetkellä verenkiertoelinten sairaudet ja kasvaimet. Yhteensä noin 60 prosenttia kaikista kuolemista johtuu näistä syistä. Noin neljä prosenttia kuolintapauksista johtuu tapaturmista ja onnettomuuksista.
Tämän hetken kuolemien tilastoista voi helposti lukea, että Suomi on lähtökohtaisesti hyvinvointivaltio ja keskimääräinen elintaso on varsin korkea. Terveydenhoidossa onnistutaan hoitamaan vaikeitakin sairauksia. Naiset ovat miehiä terveempiä ja siten elävät keskimäärin miehiä vanhemmiksi. Kuolemien todellisuudesta voi päätellä, että Suomi on yhteiskunnallisesti vakaa ja rauhallinen maa.
Toisin oli sata vuotta sitten. Sadassa vuodessa muutos on ollut valtava. Kuolemien todellisuudessa näkyy kulloinenkin historian tilanne. Sata vuotta vasta itsenäistynyt Suomi oli juuri kokenut verisen sisällissodan. Tänä päivänä suomalaisia ei kuole joukoittain sodan taisteluissa eikä vankileireillä nälkään, tauteihin ja mielivaltaisiin teloituksiin.
Taivalkoskella kuoli vuonna 1918 yhteensä 65 henkilöä. Tiettävästi sisällissodan seurauksena yksikään taivalkoskelainen ei menettänyt henkeään. Taivalkoskella vuonna 1918 vanhimmat kuolleet olivat yli 80-vuotiaita. Huomattavan suuri osa kuolleista oli lapsia ja vauvoja. Pelkästään toukokuussa 1918 seitsemästä kuolleesta viisi oli alle neljä vuotiaita lapsia.
Taivalkoskella vuonna 1918 yleisin kuolleiden kirjaan merkitty kuolinsyy oli ”tuntematon”. Muita yleisiä ylös kirjattuja kuolinsyitä olivat keuhkotauti ja espanjantauti. Tuntemattomien kuolinsyiden joukossa oli varmasti nälkää ja muutakin kurjuutta ja puutetta.
Kuoleman inhimillinen taustahistoria on muuttunut sadassa vuodessa valtavasti. Onneksi näin. Kuolema itsessään ei ole muuttunut. Lopulta kuolema ei ole ihmisen käsissä ja vallassa.
Elämän rajallisuus antaa elämälle arvon ja merkityksen. Kerran elämän polku on kuljettu loppuun. Jokin aika sitten kuulin hienon viisauden lähellä kuolemaa käyneeltä henkilöltä. Kun ihminen ymmärtää elämän rajallisuuden, ruoka maistuu paremmalle ja rakkaat ihmiset ovat entistäkin rakkaampia.