Politiikan helppoheikit meluavat Suomessakin islamisoitumisen uhasta eikä vain uhasta, vaan he väittävät, että islamilaistuminen on jo pitkällä. Turun puukotustapauksen kaltaiset murhenäytelmät antavat vauhtia moisille väitteille ja ovat vieläpä niiden todisteita.
Suomessa islamin vaarasta elämöinnistä on tullut poliittisen propagandan väline varsin myöhään. Hollannissa se on ollut sitä jo pitkään. Sen ensimmäinen edustaja oli Pim Fortuyn, värikäs poliittinen onnenonkija, joka aloitti maolaisena ja siirtyi sitten yhä enemmän oikealle, kunnes hän julisti sodan kaikille vanhoille vallanpitäjille. Hänen vaaliliittonsa teki jytkyn toukokuun 2002 parlamenttivaaleissa ja nousi tyhjästä 17 prosenttiin, mutta viikkoa aiemmin Fortuyn itse murhattiin. Murhamies ei ollut islamilainen terroristi vaan perushollantilainen äkkijyrkkä ympäristöaktivisti.
Fortuynin pääteesi oli, että islam on takapajuinen ja demokratian vastainen uskonto, joka vaarantaa perinteiset hollantilaiset arvot ja vapaudet. Siksi maahan ei tulisi päästää yhtään muhamettilaista lisää, mutta maassa olevat saisivat kyllä jäädä. Fortuynin like hajosi sisäisiin riitoihin varsin nopeasti, mutta muutaman vuoden kuluttua esiin astui Geert Wilders. Hän oli liberaalipuolueen kansanedustaja, joka loikkasi omaksi ryhmäkseen ja perusti Vapauspuolueen. Wilders on puolueen ainoa jäsen, sillä nimestään huolimatta se on säätiö, jossa asioista päättää Wilders yksin. Parlamenttiryhmässäkin Wildersin sana on laki, mikä sai viime kaudella muutamat edustajat hermostumaan ja lähtemään omille teilleen. Tämän vuoden vaaleissa ei heitä odottanut sininen tulevaisuus, sillä kukaan ei mennyt läpi.
Wilders kärjisti Fortuynin teesit äärimmilleen. Islam ei hänestä ole uskonto lainkaan vaan poliittinen ideologia. Siksi se ei kuulu uskonnovapauden piiriin ja sen perustana oleva Koraani tulisi kieltää. Wildersiä vastaan on jatkuvasti tehty kanteita vihapuheesta ja pari vuotta sitten hän saikin tuomion syrjintään yllyttämisestä ja kansanryhmän, nimittäin marokkolaisten, loukkaamisesta. Sakkoja hänelle ei langetettu, vankeudesta puhumattakaan, vaan poliittisesti tulenarassa oikeudenkäynnissä tuomarit ilmoittivat kieli keskellä suuta pelkän tuomion olevan riittävä rangaistus.
Hollannin puolueiden ja tiedotusvälineiden ongelma on, miten suhtautua Wildersiin. Hänet otettiin jo hallitusvastuuseenkiin ja toivottiin, että se nujertaisi tuon populistin, mutta toive meni mynkään, sillä Wilders lähti pian ovet paukkuen ulos. Internetin kaudella hänestä ei pysty vaikenemaankaan, koska taitavampaa median käyttäjää maassa tuskin on. Tapahtuipa mitä tahansa, Wildersin tviitti tulee heti eikä vasta sitten, kun asian oikea laita on saatu selville. Näin varsinkin, kun kyse on jostakin, mikä saa islamin tai maahanmuuttajat kielteiseen valoon. Isoa nerouttahan ei tarvita sen tietämiseen, että kuta härskimpi valhe on, sitä paremmin se menee läpi. Aina on niitä, joista savua ei ole ilman tulta ja joihin ei vaikuta, vaikka totuus osoittautuisikin olevan aivan toinen.
Mekin saamme syksyn mittaan kokea wildersiläistä politikointia, kun hänen täkäläiset hengenheimolaisensa käyvät presidentinvaalitaistoon. Itsenäisyytemme satavuotisjuhlalle olisi toivonut arvokkaampaa ääniympäristöä.