Vaihdan painoa jalalta toiselle ja antaudun heilumaan ympäröivän ihmismassan mukana. Ympärillä hämärtyvää kevätiltaa kirkastavat ympäriinsä risteilevät valokeilat, välillä joku niistä sokaisee hetkeksi silmäni.
Tartun ystäviäni kädestä, kumpparit lotisevat, kun polkaisen jalkani tihkusateesta kostuneen nurmen pintaan. Ilmassa kulkevat paineaaltoina soinnut, joiden kaiut ulottuvat kilometrien päähän.
On sanottu, että musiikki on maailmanlaajuinen kieli. Sitä puhutaan jokaisessa asutussa maailmankolkassa Tulimaasta Huippuvuorille ja vaikka sillä onkin eri murteita, kaikki pystyvät yleensä ymmärtämään toisiaan. Sitä voi puhua jokainen ja mahdollisia instrumentteja on loputtoman paljon.
Nykyaikana musiikkia ei tarvitse onneksi aina itse tuottaa. Riittää, että napsauttaa radion päälle tai lataa puhelimeensa vaikkapa Youtuben tai Spotifyn, ja saatavilla oleva musiikki riittäisi varmaankin helposti koko ihmiselämän taustamusiikiksi. Kuitenkaan pelkkä kasvoton kuuntelukokemus ei kaikille riitä; miksi muuten elokuvateattereitakaan olisi enää tänä Netflixin valtakautena jäljellä?
Onneksi on livemusiikki!
Muutama viikko sitten katselin festarinkaipuussani Yle Areenasta taltiointeja viime vuoden Ruisrockista. Aurinko paistoi, meri kimmelsi ja ihmiset hymyilivät. Kerran tai kaksi päälavan takaa lipui kohti ulappaa majesteettinen Ruotsinlaiva. Sellaiset hetket kultaavat bajamajajonotkin.
Monelle vanhat lempibiisit palauttavat mieleen vanhoja, niihin liittyviä muistoja. Yksi biisi voi muistuttaa yhteisestä lomareissusta ja joku toinen taas oudosta sattumasta. Ne saavat kysymään ”Muistatko?” ja väläyttävät verkkokalvoille sieltä jo aikaa sitten poistuneita kuvia. Musiikkimuistot myös yhdistävät ja koska elämässä tapahtuu kaikenlaista, yhteisistä keikkareissuista irtoaa myöhemmin monta hyvää tarinaa.
Muusikkous on laulajille ja soittajille paitsi yleensä vahva intohimo myös uravalinta: artistikaan ei elä pelkästään hyvällä fiiliksellä. Koska musiikkialan entinen vahva rahavirta levymyynti on viime vuosina ehtynyt, eikä Spotifyn puolen sentin striimauskohtaisella korvauksella vielä paljon jääkaappia täytellä, on keikkamyynti artisteille yhä tärkeämmässä roolissa.
Edit lauantaina 30.6.: Pääsinpä sittenkin tänä kesänä festareille, kun piipahdimme Puolangan Lankafesteillä! Soittajat soittivat tunteella ja taitavasti ja Pessimistibaarin ruoka oli hyvää. Suosittelen lämpimästi livekeikalle lähtöä: itsensä hilaaminen liikkeelle ei kyllä ikinä kaduta jälkeenpäin!